Liian helppoa ollakseen meidän elämä

Tänään oli melkein täydellinen päivä. Sellaiset päivät ovat pelottavia. Sitä on niin tottunut jatkuviin maailmanloppuihin, ettei tällaisen sujuvuuden kohdatessa osaa edes iloita. Pessimisti kelaa, ei yksinomaan sitä mikä voisi mennä pieleen, vaan sitä, että hevonen tekee kuolemaa.






Salaa mietin, josko tämä olikin vain paluu normaaliin. Kaikki haasteet takanapäin ja sitä rataa. Hevonen toimii kuin ihmisen ajatus. Vähän se kiukuttelee kengittäjälle, mutta ei laita ranttaliksi. Siellä se juoksee Jokimaalla, ei paina kädelle, ei vingu ja pörise. Jokimaalla, vaikka meidän piti sen suhteen luovuttaa.




On ihan hyvä, että joku joskus vähän yllyttää ja rohkaisee. "Käytte vaan useammin niin jospa se siitä asettuisi." Niin, kai siinä niinkin voisi käydä. Onneksi sama mies lähti matkaan mentaalivalmentajan roolissa. Paha sanoa, osuiko vaikutus omistajaan vai hevoseen, mutta kaikki ovat yhä hengissä. Myös kuski.

- J



4 kommenttia

  1. Vipsu näyttää niin iloiselta! Ehkä mentaalivalmentaja on oikeassa, jospa radalla kannattaisi käydä useamminkin. :)

    Se on kyllä jännä, miten helposti menee sellaiseen umpipessimismiin, ettei hyvinä päivinä vaan miettii, että huomenna on kuitenkin taas ihan prseestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös näytäkin! Jokimaasta tuli meille mörkö, kun edellinen kerta meni niin voimakkaasti päin pxxxxtä, mutta kannatti kyllä antaa sille vielä mahdollisuus. Orimattilassa ollaan käyty, mutta samalla rahalla ja puolet lyhyemmällä matkalla on iso merkitys.

      Olin tosiaan eilen ihan varma, että hevonen kuolee tai on ainakin kuoleman sairas. Ei sitä vaan ymmärrä, että se voisi olla vaan hyvä päivä. Edes kerran vuodessa =) Hengitän sitten, kun huomaan, ettei se kuollutkaan.

      Poista