Salaa mietin, josko tämä olikin vain paluu normaaliin. Kaikki haasteet takanapäin ja sitä rataa. Hevonen toimii kuin ihmisen ajatus. Vähän se kiukuttelee kengittäjälle, mutta ei laita ranttaliksi. Siellä se juoksee Jokimaalla, ei paina kädelle, ei vingu ja pörise. Jokimaalla, vaikka meidän piti sen suhteen luovuttaa.
On ihan hyvä, että joku joskus vähän yllyttää ja rohkaisee. "Käytte vaan useammin niin jospa se siitä asettuisi." Niin, kai siinä niinkin voisi käydä. Onneksi sama mies lähti matkaan mentaalivalmentajan roolissa. Paha sanoa, osuiko vaikutus omistajaan vai hevoseen, mutta kaikki ovat yhä hengissä. Myös kuski.
- J
Hyvä te! :)
VastaaPoistaVälillä onnistuu ;)
PoistaVipsu näyttää niin iloiselta! Ehkä mentaalivalmentaja on oikeassa, jospa radalla kannattaisi käydä useamminkin. :)
VastaaPoistaSe on kyllä jännä, miten helposti menee sellaiseen umpipessimismiin, ettei hyvinä päivinä vaan miettii, että huomenna on kuitenkin taas ihan prseestä.
Eikös näytäkin! Jokimaasta tuli meille mörkö, kun edellinen kerta meni niin voimakkaasti päin pxxxxtä, mutta kannatti kyllä antaa sille vielä mahdollisuus. Orimattilassa ollaan käyty, mutta samalla rahalla ja puolet lyhyemmällä matkalla on iso merkitys.
PoistaOlin tosiaan eilen ihan varma, että hevonen kuolee tai on ainakin kuoleman sairas. Ei sitä vaan ymmärrä, että se voisi olla vaan hyvä päivä. Edes kerran vuodessa =) Hengitän sitten, kun huomaan, ettei se kuollutkaan.