Working equitation

Se on silleen ihan fiksua aloittaa haastava laji hevosella, jonka:
1. Selkä on "paskana".
2. Joka on kuitenkin "vaan" siitoskäytössä.
3. Jolla pääsääntöisesti liikunta suoritetaan ajamalla.
4. Jonka kanssa on ratsastettu viime aikoina harvoin.
5. Jonka kanssa on menty ratsastamalla vain käyntiä ja sekin maastossa.

Mutta liike on lääke. Ja oikeastaan mikään syistä ei ole riittävän huono yksin eikä yhdessä perustelemaan miksi ei.

Ehkä saisin itse enemmän lajista irti, jos allani olisi edes vahingossa oikein päin kulkeva ja kootussa hitaassa laukassa automaatisti liikkuva lajin edustaja. Mutta kun ei ole. Vipsun keskittymiskyky on samaa luokkaa kuin emäntänsä. Siis olematon. Näinpä tämä laji sopii meille kuin silmä päähän. Ei nenä.

Laji on sivusta seurattuna herättänyt pientä uteliaisuutta, nyt kokeiltuna melkein intohimoa. Vipsu ei ole täysin samaa mieltä. Se yritti poistua radalta jo harjoituksissa. Annettakoon allergiselle anteeksi. Alkuun se kuitenkin kulki uteliaana ja yritteliäänä. Kun pitäisi malttaa muutakin kuin miljoonaa eteenpäin ja pitempään kuin maaginen vartti, huvitus vähenee samassa suhteessa vauhdin hidastumisen kanssa.

Koska suomenhevonen, motivointi on onneksi helppoa herkuin.

Hyvin Vipsu veti siihen nähden, miten rajoittunut se välillä on. Fyysisesti ja henkisesti. Ja millainen ratsastaja sillä on.. Me ei ehkä koskaan laukata WE-kisoissa Vipsun kanssa, mutta kivaa tekemistä saatiin ja ohjelmistoon vaihtelua. Käynnissä ja joskus ehkä ravissa. Laji taisi tulla tallillemme jäädäkseen, ainakin toivon niin.

Ratamme/harjoituksemme koostui tällä kertaa väistöpuomista, peruutuskujasta, slalomista ja portista. Ovatko termit ne oikeat, en tiedä. Mutta niillä nyt mennään:

• Väistöpuomissa hevonen väistää suoraan sivuttain. Puomi jää etu- ja takajalkojen väliin, ratsastajan kantapäiden kohdalle/suuntaisesti. Vipsulle suurin haaste oli saada puomi mahan alle. Puomin edessä väistö sujui suhteellisen hyvin. 

• Peruutuskujasta on tarkoitus poistua peruuttamalla. Kujaa lähestytään ravissa. Juuri ennen kujaa hevonen siirretään käyntiin, kävellään kujan päähän. Pysähdys on tarkoitus tehdä kohdassa, jossa puomin päät ovat tasassa ratsastajan polvien kanssa. Ratsukko pysyy tovin paikallaan ja peruuttaa sitten suorassa linjassa ulos kujasta. Me otimme askeleen tai kaksi taakse ja poistuimme etukautta.

• Slalomissa estetolpat ovat n. 7m etäisyydellä toisistaan kahdessa rivissä. Puomit pujotellaan yleensä laukassa, me käynnissä. Kun käynti alkaa sujua, saatamme kokeilla ravia, mutta hieman vaatii kehon hallintaa niin hevoselta kuin ratsastajalta taipua tiukkoihin käännöksiin. Välissä pitäisi kuitenkin ehtiä myös suoristaa paketti.

• Portti oli oma suosikki. Porttia lähestytään kohti suorassa, yleensä laukassa. Me lähestyimme ravissa. Hieman ennen porttia ratsukko siirtyy käyntiin kääntyen kylki lähelle porttia. Köysi napataan tolpan nokasta, otetaan pari askelta taaksepäin ja pyörähdetään portin läpi nostaen lenkki toiseen estetolppaan, jolloin portti jää ikäänkuin auki. Kaiketi se jossain edistymeemmässä vaiheessa suljetaankin, mutta meillä on tekemistä tässäkin. Lähinnä se lenkin saaminen sinne toiseen tolppaan tuottaa hankaluuksi.

Jokainen harjoitus treenattiin ensin omanaan ja lopulta suoritettiin ratana.

 

- J