Mopo, joka kulkee kengurubensalla

Eli Venda. Olin aivan haltioissani keväällä, kun Venda tuli Vermon leiriltä takaisin kotiin ja kaikenlainen loikkiminen oli vähentynyt lähes absoluuttiseen minimiin. Kesä ja syksy meni kärrytellessä, kunnes oli polvioperaation aika.

Minua lohduteltiin, että noin pitkän saikun ja kävelykuurin jäljiltä olisi homma saada hevonen taas juoksemaan. Epäilin, että lohtu oli laihan sorttinen, vaikka toivoinkin todeksi. Arka kun olen, tykkään että on semmoinen ei niin menevä hevonen.

Vendan saikun jälkeisiä ajoja jaettiin toisen kuskin kanssa vähän epätasapainoisesti. Hän enemmän, minä vähemmän. Koska teini oli toimiva, miksi ei. Sitten tuli SE yksi kerta, jonka jälkeen olen saanut nauttia kyydeistä keskenäni. Yllätys kyllä, nauttia sanan varsinaisessa merkityksessä. Pari kertaa keskusteltiin ja sen jälkeen tekeminen on ollut kaikilta osin erittäin sujuvaa. On tullut pärjäämisen tunne.

Paitsi toissapäivänä. Oli täydellistä! Ravi kulki ja hevonen suorastaan lensi. Mutkissa haukattiin lunta, eikä sekään hidastanut menoa. Muistan miettineeni, miten rata jää kohta lyhyeksi - hyvällä tavalla. Muistan miettineeni, miten hieno hevonen minulla on ja, miten leikkaus oli oikea päätös, kuinka kuntoutus on voinutkaan sujua niin hyvin. 

Haukkasin palan taivasta. Paitsi, että se oli lunta ja sitä tuli kohti naamaa kiihtyvään tahtiin. En enää nähnyt eteeni. Kärry muuttui holtittomaksi heittoistuimeksi. 

Hassua, miten vajaaseen minuuttiin mahtuu kaikki mahdolliset tunteet täydellisestä onnellisuuden euforiasta kuoleman pelkoon. Siinä me mentiin holtitonta pukkisarjaa meidän mutkalla. Yritin potkaista jarrun päälle. Ensimmäinen yritys ei osunut. Jarrustakin huolimatta poukkoilu jatkui, vauhdin ehkä hidastuessa hieman. Pysyin kyydissä, pieni ihme sekin.

Vaikea sanoa, mistä hepuli alkoi. Meillä molemmilla vaikutti olevan tosi kivaa. Ehkä liiankin. Lego tuli hetkeä aikaisemmin kaveriksi radalle, ehkä se riitti. 

Onneksi on lunta (ja jarrukärry). Kesällä naurattaisi vähemmän. Nytkään ei naurata. Itkettää oikeastaan. Kun neiti suostui kävelemään kokonaisen kierroksen, mentiin takaisin talliin. Viikonloppuna muistellaan uudelleen, miten sen kärryn edessä on tarkoitus liikkua.

- J