Tappajakoira ja kummituksia

Kulunut viikko on ikävästi jäänyt Co. työkiireiden vuoksi aika vaisuksi. Keskiviikkona käytiin Vepsällä Karkkilassa ja muuten Vipsu on enemmän ja vähemmän ollut tarhajaloittelulla. Viikonlopun kunniaksi korjasimme tämän asian.

Lauantaina pääsimme tallille hieman normaalia myöhemmin, olosuhteiden, kuten ajokielto, vuoksi. Vepsältä opitut köysitekniikat vaikuttavat edelleen olevan aktiivisesti kaikessa toiminnassa mukana ja porukka alkaa pikku hiljaa omaksua ne ihan takaraivoon asti.

Lauantaina Tytti ei ollut mukana ja Jenny kiipesi Vipsun selkään. Ennen tätä Vipsun kanssa käytiin pikaisesti tallin pihassa läpi peruutukset ja väistöt maasta käsin. Harjoitusriimu jätettiin Vipsulle päähän ratsastuksen ajaksi.

Matka kentälle sujui paremmin kuin hyvin ja pimeällä kentällä Jenny jopa uskaltautui vapaaseen käyntiin ilman avustajaa - siitäkin huolimatta että Vipsu muistutti mainoksen duracellpupua. Muutama kierros käyntiä suuntaansa - vastoin järkeä, suosituksia ja Vepsän oppeja - ja sitten juoksutus.

Saatat ihmetellä, miksi vapaa käynti alkuun on vastoin järkeä ja muita höpötyksiä. Olemme saattaneet kertoa sinulle jo aiemmin, että Vipsun tyyppisellä hössöttävällä höyryveturilla on hyvä ottaa pahimmat särmät irti alkuun, jotta varsinaisesta koulutuksesta ja ratsastuksesta saadaan jotakin, oikeastaan mitä tahansa, irti. Lisäksi Kari Vepsä on Jennyn tapauksessa sitä mieltä, että haluaisi olla läsnä, kun Jenny aloittaa ratsastamisen uudelleen. Muutenkin Vepsä oli sitä mieltä, että ratsastus tulisi jättää muutamaksi viikoksi ja keskittyä maasta käsin työskentelyyn. Järkevää puhetta ja oikeassahan mies on. Vastassa on kuitenkin Jenny ja Jennyn itsepäisen typerä pää, joka kerjää taas verta nenästään. Kantapäänkään kautta ei opi ihan joka kerta.

Mutta siis, matka kentälle meni hyvin, kentällä oli lievää yli-innokkuutta Vipsun otteissa, mutta vahinkoa ei päässyt tapahtumaan. Jenny hyppäsi (lue: Jenny valuttautui jääden housuistaan ja jalastaan satulaan kiinni) alas ja juoksutti Vipsua molempiin suuntiin. Menohaluja hevosella oli yhä edelleen, mutta rentous otteisiin löytyi nopeasti. Kentällä oli parhaissa kohdissa lunta Vipsun vatsaan saakka ja ravi oli melko pompahtelevaa ja laukka lennokasta. Voimaharjoituksena siis todella hyvä.

Juoksutuksen jälkeen Jenny kiipesi takaisin selkään yhtä ketterästi kuin oli alaskin tullut, käveli vielä hetken kentällä ja sitten kotia kohti. Ensimmäistä kertaa Vipsulla oli mielessä tallissa odottavat kaverit ja ruokakuppi. Kiire ilmeni epämääräisenä askelluksena ja kaiken kummallisen katseluna. Kaikkea kummallista oli tietenkin joka puolella. Vipsussa on kuitenkin parasta se, että kummallisuuksista ei saada sen suurempia kohtauksia, pyörähtelyt ja hörähtelyt riittävät. Nyt pitäisi koputtaa puuta, sillä voi olla, että huomenna on vuorossa jotain ihan muuta.

Lauantaina loppu hyvin kaikki hyvin ja Jenny oli taas pakahtua rakkaudesta hevoseensa.

Sunnuntaina ajatuksena oli, että ratsastusvuoron saivat Tytti ja Ville. Mutta niinhän siinä kävi, että ratsastuksen riemuihin taas ihastunut Jenny ei malttanut olla osallistumatta. Jenny ratsasti taas Vipsun kentälle, Tytin talutuksessa - kaikki kummallisuudet ihmetyttivät taas ja Tytti huomasi saman oman ratsastusvuoronsa aikana. Tytti sanoi, että Vipsu tuntuu oudolta. Jotenkin löysältä, mutta samalla Vipsu tuntuu katselevan kaikkea paljon enemmän.

Tällä kertaa Vipsulla olikin enemmän näkemistä kuin edellisenä päivänä. Vipsu juoksutettiin vapaana ja kuinkas sitten kävikään. Sinin tappajakoira ryntäsi kentälle aiheuttaen jo melkein rennolle Vipsulle sydämen tykytyksiä ja lennokasta ravia häntä ojossa. Kamerakin oli mukana, mutta kuinka ollakkaan, kukaan ei kohelluksen keskellä tajunnut ikuistaa tuota lumoavan kaunista liikettä.

Koira juoksi onnesta sekaisin ympäri kenttää ja Vipsu jostakin muusta kuin onnesta sekaisin aina siihen toiseen suuntaan. Lopulta koira pysähtyi Jennyn jalkoihin ja niin teki Vipsukin. Taas osoitus siitä, miten viisas hevonen on kyseessä. Vipsu tuli tarkastamaan, mikä tämä omituinen pieni sinkoileva otus on.

Kun koira poistui näyttämöltä rauha laskeutui. Vipsussa on hienoa myös se, ettei se jää tiettyihin mielentiloihin jumiin, toiset hevoset tuntuvat usein olevan jonkin kokemuksen jälkeen pitkään pois tolaltaan tai ajattelevat saavansa tekosyyn ainakin näytellä olevansa pois tolaltansa. Mutta ei Vipsu.

Juoksutuksen jälkeen Ville sai ratsastusvuoron joka jäi pikaversioksi. Käynti sujui oikein hyvin, mutta ravi sai Villen lannistumaan, ehkä liiankin herkästi. Siitäkin huolimatta, että ratsastaja ei ollut ihan tasapainossa ja rauhallinen, Vipsu pysyi tyynenä ja hallittuna koko ajan.

Lopuksi Tytti otti laukannostot molempiin suuntiin. Laukka ei ole vielä koskaan ollut ratsastettuna niin puhdasta ja kaunista kuin se nyt oli. Laukkaa oli liikuttava katsella ja Tytin mukaan myös ratsastaa.

Hyvä päivä, loistava viikonloppu ja varmuus siitä, että Suomella on jatkossa edustava ja ammattitaitoinen presidentti, kruunaa kaiken. Kumpi tahansa pelin vie, Suomi voittaa.

-J

Noniin noniin. Eli sunnuntaina oli tosiaan päivä jota Ville odotti taas innolla. Vipsun koulutus etenee kokoajan ja Vepsän opit tosiaan hitsaantuu kaikkien takaraivoon. Tytöt menivät edeltä kentälle kun Ville jäi vielä laittamaan poikia autoon.

Kentälle kävellessä Ville sai aiheutettua pientä säpinää kentän suunnalla kun Ville kävellessään heilutteli reippaasti sulkunauhaa joka vielä pientä tuulenvirettä saadessaan oikein hullaantui. anteeksi siis siitä!

Kentällä meni kuitenkin koiraa ottaen mukavasti ja Villekin pääsi nousemaan selkään. Aluksi ajatuksena mennä täysin jo ilman liinaa...kuitenkin tieto omista taidoistaan kehotti laittamaan liinan. Käynti sujuu jo kuin paremmaltakin tekijältä. Vipsukin on jo tottunut Villeen selässään.

Sitten pari maiskutusta lisää ja lähdettiin pientä ravia. Vipsu lähtikin ihan kuin enkeli eteenpäin. Toisin kuin mitkään ratsastuskoulun ponit. Villen itsevarmuus siis hieman yllättäenkin herpaantui ja sitten himmattiin.
Vielä toinen yritys ja sitten alas. :D On kuitenkin jo vähän ravattu.

-V