Terapiaa

Keskiviikko 11.1 piti olla Jennyn vapaapäivä. Se olisi tarkoittanut, että Jenny olisi valosan aikaan voinut mennä tallille ja ratsastaa Vipsulla.

Ei ole Jennyllä vapaapäivä ei, mutta maanantaina Tytti tästä kuullessaan ilman suurempia varoituksia "laittoi" Jennyn Vipsun selkään. Jennyn ratsastusvarusteet olivat vähintäänkin huvittavat, mutta sen ei annettu häiritä vaan nyt harjoiteltiin matkaa tallin pihasta kentälle ilman jupinoita.

Nyt kysyt, miksi sitä pitää harjoitella. Syitä on monta. Ensinnäkin Vipsu on melkoinen menijä, jolla on herkkä suu ja lyhyt pinna. Varomaton saa nopeasti aikaiseksi jos jonkinlaista pomppimista ja sinkoilua. Toisekseen, Jennyn kroppa ei ole vielä läheskään ratsastuskunnossa, vaikka Jenny ratsastusta on jo aloitellutkin. Ja kolmanneksi Jennyllä ja Vipsulla on ollut jonkinmoisia erimielisyyksiä siitä, kannattaako Jennyn edes yrittää Vipsun selkään. Pieni henkinen trauma on siis hiipinyt molempien mieliin, tuon syyskuisen välikohtauksen seurauksena. Kun kumpikin totuttelee ajatukseen toisistaan rauhassa, vältytään turhilta lisäkohtauksilta - ainakin toivottavasti.

Maanantaina Jenny siis pomppasi tallin pihassa selkään ja ratsasti Vipsun kentälle, Tytti tiukasti liinan päässä. Niin tiukasti, että Jennyn pahin pelko toteutui: Jennyn jalka osui Tyttiin. Voi kamala! Mutta on se! Kipeä jalka on ollut tosi herkkänä ja Jenny on jossain aivojensa perukoilla kehittänyt fobian, jossa pelon aiheena on jalan osuminen mihin tahansa. Tästä selvittiin kuitenkin säikähdyksellä, kipua ei tullut, kuten Jenny pelkäsi ja tilanteen painoarvo oli terapeuttinen - ei se ollutkaan niin kamalaa.

Matka meni hyvin vaikka Vipsun käynti Jennystä tuntuikin temmokkaalta. Sama käynti kuin kuukausia sitten, mutta nyt se tuntui epämiellyttävältä...

Kentällä olon aikana 5 mopoa pitivät huolen siitä, että kaikki ei mene ikinä, kuten oppikirjoissa. Mopoista ja pimeydessä lenkkeilevistä kylähulluista huolimatta, Vipsu pysyi rauhallisempana kuin hevosen keskimäärin voi odottaa. Päätettiin kuitenkin, että jokainen kävelee omin koipinensa takaisin talliin.

Tänään tiistaina vedettiin sama harjoitus. Käynti ei enää tuntunut Jennystä yhtään niin temmokkaalta tai oudolta. Jenny oli rento, Vipsu oli rento ja Tytti puuskutti. Kyllä se kilometri reipasta kävelyä saa sen aikaiseksi kenessä vaan. Kentällä Vipsussa oli energiaa ja ravin saaminen rennoksi oli vaikeaa. Laukannostot jätettiin siis toiseen kertaan.

Tällä kertaa Jenny ratsasti Vipsun kotiin. Ihan ilman sipsutuksia ja tietysti liinassa. Reissu oli kokonaisuudessaan menestys!

-J