Alkuun ajattelin, että siinä on lääkärillä muistiinpanoissa Vipsun nimi ollut hukassa. Kohta ajattelin, että onkohan englanninkielentaidossani akuutti aukko. Lopulta tulin tulokseen, että paperit olivat menneet sekaisin. Koska en tunnistanut enää hevostani ja sen suuta sanahelinän keskellä. Vai olinko minä ymmärtänyt jotain väärin?
Sopii tyyliimme. Meidän paperit todella ovat aina sekaisin. Omasta ja muiden toimesta. Yleisesti ottaen en voi olla vihainen sekaannuksista, koska oma arkistointikyky on ala-arvoisella tasolla. Jos oma tai läheisen, tässä tapauksessa Vipsun henki, terveys tai hyvinvointi olisi jollain tapaa uhattuna, kuten yhdellä klinikkareissulla oli etäisesti vaarana, olisi asia tietysti toinen. Nyt huolta aiheuttaa Hippoksen hallussa oleva passi...Sen piti tulla takaisin jo viime viikolla...
Takaisin hammastutkimukseen. Papereissa siis paljastui minulle muutaman muun tutkittavan tietoja, ei ihmisen vaan hevosen eikä mitään raskauttavaa tai erityisen yksityistä. Mitenkään en pysty yksilöimään tai yhdistämään näitä tietoja, joten vahinko kaikenkaikkiaan on olematonta luokkaa, katsoi sitä kantilta miltä tahansa. Kieltämättä kuitenkin mietin, millainen on tarina näiden hevosten taustalla. Sen verran ongelmia tuntui olevan muuallakin kuin suussa. Kun luki niitä epätodellisen tutun tuntuisia tarinoita, tuli kiitollinen olo. Jälleen oli helpompi hahmottaa, miten kaiken sen vaivan ja hevoseen tuhlatun rahan, ajan ja itkun jälkeen on myös onnistuttu. Varsinkin suun terveyden suhteen.
Iso kiitos monipurentaongelmaisen Vipsun suun nykykunnon kanssa kuuluu Vermon klinikalla toimivalle hammaslääkäri Holopaiselle. Purentaviat ovat osaltamme toivottavasti historiaa. Mitään fyysistä estettä kuolainten menestyksekkäälle käytölle ei enää ole. Paitsi suuhun ilmestynyt onneksi lähes olematon haavauma. Sen toivoisi ja kuvittelisi kuitenkin parantuvan pikku hiljaa kuolaimettomia päiviä lisäämällä.
Lisää osuudestamme tutkimuksessa voi lukea tästä.
Ei kommentteja