Yksi ohja enemmän kuin eilen

Tai siis toissa päivänä...Eilen käytiin Takkulan ratsastuskoululla kokeilemassa satuloita Satula.comin autosta. Jännitti semisti, koska kaakki on ollut kamala ratsastettava. Laskin sen varaan, että se on vieraskorea. Ja niin se olikin.

Suurempia matkasuunnitelmia ei tälle paikallispyörähdykselle tehty vaan vedettiin tunteella. Ja hyvin vedettiinkin. Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja ehdittiin pyöriä, tapella, hermostua ja rauhoittua, kaikki ennen omaa vuoroa.

Loistokasta reissusta teki satulavalikoima. Autosta löytyi kokonaista kolme kappaletta selkään sopivia koulusatuloita, jotka osuivat myös budjettiin. Sitten tuli se hetki, kun piti ylittää itsensä. Takkulan isommalle kentälle oli rakennettu alue-estekilpailuja varten rata valmiiksi. Sinne mentiin, vesimeloonien ja muitten kummajaisten sekaan ihmettelemään, miten päin sinne selkään mentiinkään. Henkisenä tukena oli oma tuttu jakkara.

Vipsu malttoi seisoa paikallaan yllättävän hyvin olosuhteisiin nähden. Ainakin sillä riitti nähtävää. Sain itseni kavuttua kyytiin yli odotusten. Satula tuntui heti hyvältä. Käveltiin hetki satulasepän tarkkailevan silmän alla. Ruvettiin suunnittelemaan raviin siirtymistä ja todettiin, että hupsista, kädessä on enää yksi ohja. Juu, minulla on siellä ohjan ja kuolaimen välissä pikalukot. Tiedetään, mutta kätevää. Varsinkin nyt, kun hevonen oli vieraassa paikassa panikoivan ratsastajan kanssa. Yhdestäkin ohjasta on kuitenkin iloa. Mentiin sitten ympyrällä ja odoteltiin, että saatiin ohja takaisin ohjaustehosteeseen.

Otimme pätkän ravia ja tiesin oikeastaan heti, että voittaja on löytynyt. Koeratsastin vielä ne kaksi muuta vaihtoehtoa, jotka olivat hyviä nekin, mutta ykkönen oli ylivoimainen. Niin mukaamme lähti Kiefferin Athen Olympic.

www.satula.com

Aiempi satulamme, Cliff Barnsbyn yleisestesatula todettiin auttamatta käyneen liian leveäksi (XW 5). Näin ollen se menee myyntiin. Vaikka se olisikin ollut Vipsulle yhä sopiva, polveni ei siinä satulassa kestä olla kyydissä edes käynnissä. Vaihdossa en raaskinut sitä kuitenkaan antaa.

Tänään vuorossa oli ratsutus kotona ja samalla uuden satulan sisäänajo. Ratsuttajaksi saapui Johanna Vainio, joka keikkailee Päijät-Hämeen alueella. Tavoitteet oli selvät. Laukannosto.

Hevonen oli haluton osallistumaan ja ilmaisi tämän täysimittaisena kapinana. Ymmärrettävää, koska hevonen pääsi laitumelle noin kolme minuuttia ennen kuin olimme sitä jo laitumelta pois hakemassa. Hevonen oli kuin riivattu. Se riehui itsensä talliin, riehui tallissa ja riehui kentälle. Kentällä show jatkui ja pikku hiljaa hirvitti. Ajattelin, että se mökötti laidun tilannetta ja purki paineita, joita eilinen vieraskorea käytös aiheutti. Ratsuttajalle tämä oli laiha lohtu.

Seisovassa helteessä nämä kaksi kamppailivat määrättömältä tuntuvan ajan. Onneksi selässä oli pitkää pinnaa ja tyyntä rauhallisuutta molempien edestä. Pikku hiljaa Vipsu antoi periksi. Lopulta se jopa myötäsi hieman ja nosti hienot laukat molempiin suuntiin. Olin tyytyväinen ja haluan tämän ihmisen selkään uudelleen.

Palkinnoksi Vipsu pääsi takaisin laitumelle. Kun Vipsu pääsi irti, se ampaisi täyteen vauhtiin ja huusi mennessään. Tässä kohtaa sain lohdukseni todeta laumadynamiikan parantuneen aimo harppauksin.

- J