Joku vaihtoi varsan

En ymmärrä. Joka aamu löydän tallista eri varsan kuin eilen. Joka päivä on tilalla isompi ja vahvempi varsa. Mitä tapahtui meidän pikku rääpäleelle?

Pahinta ehkä kuitenkin se, että vaihdokin luonteenlaatu ei tavoita alkuperäistä sekään. Toissapäivänä meille oli tuotu orastavasti uhmaäikäinen, eilen kainostelija ja tänään kuriton pikku kiukuttelija.

Peruskuviot, riimu päähän tai loimi selkään, eivät enää suju samaan malliin. Painiottelussa meinaa tulla ihan uudella tavalla hiki. Asiaa auttaisi jos vuorokaudessa olisi kaikki aika ja apukäsiä, harjoitukset sitä myöten säännölliset ja toistuvat. Mutta ei tässä todellisuudessa. No ehti se viikon osata olennaiset.

Varsan kuluneen viikon merkittävät saavutukset ovat:

1. Lapsi oppi puhumaan.

Kun avaat tallin oven, kiljahtelu alkaa. Kun isot hevoset lähtevät ulos, niille huudellaan ja ne vastaavat. Jos eivät meinaa vastata, karsinan uumenista kajahtaa topakka komennus ja tilanne on äkkiä korjattu. Kun ulkona joku huutelee, varsa vastaa.

Meidän talli onkin Lehmuksentien talleista se, josta kuuluu eniten älämölöä. Hevosten ja ihmisten.

2. Varsa oppi ravaamaan, ainakin melkein.

Kaikkia muita askellajeja on kokeiltu tasaisesti. Enimmäkseen liikutaan loikkimalla tai laukaten. Ennen tätä päivää raviaskeleita on takana tasan kuusi kappaletta. Hetki oli mykistävä ja kamera kaukana kateissa.

Ainakin näin varsan ensimmäiset (ravi-)askeleet. Näin toki varsan nousevan pystyyn ensimmäistä ja toista ja kolmattakin kertaa, mutta tässä hetkessä oli ihan uudenlaista magiaa.

3. Tuoreen laidunruohon maistelu.

Oo, tämän täytyy olla hyvää, kun äiti noin hotkii! Omnomnom, hyi samperi mitä "phyiphyi", yöööööööks. Eikä taaskaan kameraa valmiudessa. Ehdotonta miljoonan youtube-klikkauksen materiaalia.

Kerran kokeiltuaan napero totesi, että kyntää mielummin pellon multaa. Naamallaan. Tuntui maistuvan.

Tänään, kaksi päivää ensi kosketuksen jälkeen, tuore vihreäkin tuntui uppoavan. Kuivaheinä kuuluu jo peruseväisiin.

4. Sirkustemppuja, mm. takajaloilla kävely.

Uhmaiän myötä varsa on kehittänyt uusia tapoja kiusata emäänsä. Ehkä ärsyttävin niistä on takajaloilla kävely. Minusta se on söpöä, mutta emäeläin ei tunnu arvostavan. Kenties, koska joutuu ottamaan iskut vastaan ja päätä särkee jo korvan juureen osuneen potkun jäljiltä.

Varsan omat henkilökohtaiset bonuslempparit: Suolakiven nuoleminen ja vesiämpäristä juominen.

Välillä tuntuu, että suolakivi saa kyytiä vain, koska se on kivaa. Ei koska se olisi erityisen hyvää tai edes tarpeellista.

Vesiämpäristä juominen on aiheuttanut erityistä hankaluutta, koska jalat on pitkät ja kaula lyhyt. Kurkotus on usein päättynyt kuperkeikkaan ämpärin kautta ympäri. Harjoitus tekee kuitenkin mestarin, myös tässä asiassa.

- J