Tänään oltiin radalla (tällä combolla) kolmatta kertaa, vaikka vielä aivan viime metreillä yritin parhaani mukaan keksiä syitä sille, miksi olisi palattava takaisin kotiin. Tunsin tulevani kipeäksi, väsytti, oli liikaa väkeä ja mitä näitä oli.
Onneksi syyt eivät menneet läpi (vaikka jokainen totta) ja lopulta vuorokauden ripulikin helpotti housuisin laskematta. Varsa valjaisiin ja radalle.
Lähdettiin ärhäkämmin kuin vielä koskaan aikaisemmin, mutta yllättävää kyllä - käveltiin radalle. Vasta varikkoportilla otettiin ensimmäiset raviaskeleet ja kohta asiaan kuuluvat köyrypukkilaukkaloikat.
Pukkilaukkaa vedettiin takasuora. Pelkkää laukkaa puolikierrosta. Muutaman kierroksen mittainen loppulenkki mentiin hallitun tuntuisessa reippaassa hölkässä. Käveltiinkin vähän. Jos sattui joku tulemaan takaa ohi, otettiin pienet pörähdykset, mutta kohta taas tehtiin omaa hommaa.
Hirmu kiva oli tämä.
Radalta poistuminen kiihdytti koneen uudelleen kierroksille, mutta tuurilla ja ennakoinnilla tilanne pysyi hallussa ja hevonen "käveli" katokselle.
Suihkukäytös ei ollut aivan viime kertaisten kaltaista, mutta kivasti meni sekin ja lopulta kotimatkalle starttattiin kaikki tyytyväisinä paitsi itseemme myös toisiimme.
Siinä missä aamulla herätessäni en olisi halunnut radalle enää koskaan, nyt haluaisin sinne heti uudelleen.
Koska pukit ja riekkumiset edelleen kuuluvat ohjelmistoon, on Vendan aiempi urasuunnitelma hieman muuttunut. Kotona touhutaan edelleen kärryillä ja ilman, radalla pyritään käymään kerran viikossa. Siellä ei vielä ajeta kuin sen verran, että hevonen rentoutuu. Yleensä tähän riittää neljä-viisi kierrosta.
Kevättä kohti mentäessä ratakäyntejä lisätään viikkoon yksi. Vasta tämän jälkeen lenkkeihin aletaan lisätä mittaa. Kunto toivottavasti kasvaa ja kroppa kestää.
Laidunkauden jälkeen katsellaan uudelleen, josko olisi ammattilaisen valmentamisen ja koelähdönkin aika. Onneksi kiire tai pakko ei ole. Vaikkei koelähtöön vielä päästäisikään (tai Venda koskaan starttaisi), ollaan jo nyt voittajia.
- J
Mä luulen kuule, että KUN Venda lopettaa noi koikkaloikat ja keskittyy olennaiseen, siitä tulee kova peli. Ja mikähän siinä on, että itse pitää aina stressata ja hermoilla pirusti etukäteen, mutta paras palkinto onkin just se, että se mitä jänskätti olikin huippukivaa. Mulla on aikas usein Elviiran kanssa ennen estevalmennusta just sellanen tunne, että mitähän me tällä kertaa keksitään ja jälkikäteen on ihan voittajafiilis, kun selvisi kaikesta ja ihan hyvinkin, ja kaiken lisäksi oli supermukavaa.
VastaaPoista"KUN" <3
VastaaPoista