Eipäs juupas karies

Pari kuukautta sitten Vendan nenän varteen nousi molemmille puolille peukalonpään kokoiset patit. Niihin sai koskea, mutta yleisolemus oli neidillä kiukkuinen. Kuolaimia se ei halunnut suuhun millään. Kun ne oli suussa, suu kävi. Oli helppo päätellä, että varhaisteini alkoi vaihtaa hampaita.

Luottolääkärimme oli mammalomalla, joten pyysin lähiklinikalta eläinlääkärin kurkkaamaan suuhun. Varmuuden vuoksi. Hampaat eivät vielä "ratsastaneet", joten hänenkin tulkintansa oli, että hampaat valmistautuivat vaihtumaan ja paine oli kova. Kun hammas alkaisi ratsastaa ja lopulta irtoaisi, paine helpottaisi ja patit häviäisivät.

Samalla hän havaitsi suussa vaikean perifeerisen karieksen. MITÄ!?! Vendan hampaat olivat aiemmin saaneet kehuja, niin siistit ne olivat. Jopa hämmästyttävän siistit. Kenties, koska se purskutteli aina syötyään?




Vedin tottakai pakokauhut. Ennen laidunkautta kaikki oli kunnossa ja nyt, laitumen jälkeen, karies. Vielä paha sellainen. Lääkäri tarjoili selitykseksi jos vaikka mitä, mutta laitumella ollessaan lapsihevonen ei saanut hapanta säilöä (ei ole ollut tarjolla muutenkaan) tai sokerisia väkirehuja.

Teki mieli kiljua.

Suu pitäisi nyt huuhdella päivittäin, sokerit pois ja mitä kaikkea. Arvanette, että oli suun huuhtelu sujuvaa. Koska Venda ei saanut herkkuja, eikä sille juotettu koskaan melassimehuja, sokereiden vähentäminen olisi haasteellista. Sen verran kuitenkin tehtiin muutoksia, että väkirehupuuro ja -nappulat oli jatkossa väkirehujuoma. Tätä ehdotti luottolääkäri.

Koska hampaat olivat vaihtumassa ja paha karies, varasimme ajan luottolääkärillemme. Hän oli erikoistunut hampaisiin ja onneksi palailemassa työn pariin.

Tänään oli tuomiopäivä, kun katsottiin, mikä tilanne suussa oli.

Huolestutti, oliko kuolaimet tehneet pahaakin jälkeä muuan kiitolaukkaisten Jokimaasekoilujen aikana, vaikkei veri lentänytkään. Toisaalta pelotti, kuinka pahaksi karies oli "hoitamattomana" edennyt. Ja olikohan ne irtoamaisillaan olleet hampaat jo kasvattaneet pysyvät hampaat vinoon.




Hyvin pian lääkäri totesi ensimmäisten hampaiden ratsastavan. Ne napattiin samantien pois. Kariesta oli niin vähän, ettei lääkärin mielestä riittäisi edes varsinaiseksi kariesmaininnaksi. Että mitä että? Kuolainvaurioitakaan ei havaittu.

Koska hampaat ovat irtoamaan päin, seuraava tarkastus on Vapun tietämillä, aikaisemminkin jos alkaa vaikuttaa tarpeelliselta.

Tämä oli suuri helpotus.

Legon suukin oli kunnossa. Vanhat kiillevauriot näkyivät vielä, mutta vain muistona entisestä.




Mitä Vendan luonteeseen ja käytökseen tulee, henkistä tukea oli päivän mittaan myös tarjolla. Jostain vaarallisesta oli tullut ihan fiksu ammattilaisen treenin jälkeen. Toisaalta joku toinen muistutti kovasti Vendaa ja senkin kanssa oli pystynyt elämään. Joskaan se joku ei koskaan tehnyt uraa, muista kuin luonnesyistä.

Kuten Vendakin, se kokeilee edelleen, joka kerta uudelleen. Tarviiko, onko ihan pakko. Aikuinen hevonen. Vendahan ei ole periksi saanut, mutta niin se vaan kyseenalaistaa joka kerta uudelleen. Tekee sitten lopulta, mutta ilmaiseksi ei anna mitään.

Esimerkkejä tuli uraatehneistäkin. Vaikeita on. Tosi vaikeita, ja joku niiden kanssa viitsii välillä yrittää ja lopulta onnistua. Tarkoitus olisi itselläkin. Yrittää ja lopulta onnistua.

"Kun kurkottaa kuuhun, putoaa vähintään tähtiin."

- J




8 kommenttia

  1. Kuullostaa niin tutulta, toinen lääkäri toteaa tilanteen huolestuttavaksi ja toinen taas näkee, ettei syytä huoleen. Tämän takia juuri haluan pitää tutun lääkärin, joka on nähnyt samaa hevosta useammin ja tuntee sen. Tosin kaikelle sokeutuu, joten välillä on hyvä käyttää vieraalla, mutta pysyä kuitenkin tutussa lääkärissä. Yhdellä hevosella oli vähän vastaavasti hampaissa sanomista ja toinen eläinlääkäri totesi, että tilanne on paha kun sitten kokenut hampaisiin erikoistunut eläinlääkäri huomautti, että hampaissa on sanomista, mutta ei suurta toimenpidettä vaativaa ja hampaat ovat ikäisensä hevosen kunnossa. Mitä enemmän kokemusta eläinlääkärillä on, välttävät ylireakointia ja enemmänkin näkevät käytännön kannalta. Kun vuosia ja kokemusta ei ole kertynyt, niin eläinlääkäri voi nähdä tilanteen huolestuttavampana mitä on. Jokainen kuitenkin kerää kokemusta vuosien varrella, varmuutta tulee lisää ja sitä kautta myös osaamista. Eläinlääkärin ammatti on vaativa, siinä pitää osata hoitaa kaikki hevosesta, tietää paljon kun taas ihmispuolella erikoistutaan eikä tarvitse hallita niin isoja kokonaisuuksia.

    Onneksi tilanne Vendan kohdalla oli vähäinen, mutta voisin kuvitella vastaavasti, että olisin jo tekemässä hoitosuunnitelmat ja toteuttamassa niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Tilanne Vendalla tosiaan on ikäisekseen normaali, jopa hieman parempi eikä kyseessä elekaan kariesongelma. Toivotaan, ettei sellaista tulekaan. Vähän sama tilanne kuin tuossa alempana Laura mainitsee.

      Poista
  2. Meilläkin yksi eläinlääkärisanoi Jipulla olevan tuota samaa kariesta. Noh, hampaisiin erikoistunut ell. sitten sanoi, että ei ole, vaan hampaissa on ikään kuuluvat "kolot tai reunat", jotka eivät ole vielä täyttyneet ja näyttävät siksi kariekselta, mutta eivät ole sitä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä vähän sama tilanne siis. Näitä kuulee jonkin verran. Kuten tuossa yllä K mainitsee, suuria kokonaisuuksia eikä ollenkaan helppo laji.

      Tuossa tovi sitten eräs eläinlääkäri "määräsi" muuan nuoren hevosen hampaan poistoon hieman toisenlaisen ongelman vuoksi. Omistaja teki työtä käskettyä, mutta hampaat on suussa edelleen.

      Poista
  3. Näkemyseroja tosiaan on. Toisaalta Albertilla todettiin vielä keväällä kariesta ja syksyllä enää ei, vaikka oli sama eläinlääkäri. Eli näillä nuorilla se ilmeisesti oikeasti voi (hampaiden vaihtuessa?) kadotakin.

    Sen sijaan Ruusalla, jolla ei ole koskaan eikä siis myöskään keväällä ollut mitään muuta kuin ihan pientä piikkiä, olikin syksyllä yhtäkkiä iso karieskuoppa eli reikä. Syytän pellavan syöttöä, koska nämä kaksi sattuivat yhtä aikaa. Pellava jäänee aika tiukasti hampaaseen kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä "hampaiden vaihtumisajan karies" on kuulemma enemmän sääntö kuin poikkeus ja tosiaan häviää yleensä omia aikojaan, mutta nyt ei ilmeisesti osunut sekään arpa kohdalle. Olen hämilläni, vaikkakin helpottunut.

      Mielenkiintoinen tuo pellavateoria. Sehän on aika tarttuvaa kamaa tosiaan. Täytyykin seurailla...

      Poista
  4. Mulle tuli takaisin kotiin 5v omakasvatti, ajatuksena siementää keväällä, koska edellisen omistajan ell oli antanut hampaiden perusteella lausunnon, "elinaikaa pari kolme vuotta jäljellä", ja oli sovittu jo aikanaan myydessä että palautuu mulle siitostammaksi kun ura on ohi. No, tänään käytin tamman omalla klinikallani hammashoidossa, ja siis joo, hampaissa on ja tulee olemaan laittoa jatkossakin, muttei sellaista ettäkö se sen eliniänodotetta merkittävästi alentaisi. Nyt ollaankin ihmeissään. Mulla on periaatteessa terve kilpailuikäinen tamma, joka tuli suun kunnon takia mulle siitostammaksi, mutta jota ei suun kunnon takia todellakaan tarttis vielä astuttaa. Olenko siis huijari, jos jatkan vielä kilpauraa, vai onko mun pakko siementää se vain siksi että sain sen hommattua virheellisen/ylireagoineen ell-lausunnon takia itselleni? Koska sittenhän olen huijari jos ajan siitostammalla kilpaa?!? Huoh..... Hevosen puolesta harmittaa jos tämän takia jää ura kesken ja statistiikka sellaiseksi kuin nyt on, kun itse olen sitä mieltä että sillä olisi kilpahevosena vielä paljon annettavaa, odotettavissa sekä kasvattajarahoja että mahdollisille tuleville varsoille arvon nousua emän paremmilla kilpailunäytöillä.... Hammasjutut on kyllä mielenkiintoisia! Teivossa 20.1. Olis muuten aiheesta luentokin taas. Tarttee koittaa raahautua paikalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas! Ei helppo. Mitä jos teet molemmat? Hammasjutut todellakin on! Mielenkiintoisia ja samalla vaikeita. Täytyykin katsoa jos saisi luennon osumaan aikatauluun.

      Poista