Heilastelua

Tälle viikonlopulle oli yksi sovittu suunnitelma. Vipsun siirto kaverini kahden hevosen talliin kesäkuuksi. Hommana oli toimia heilastelusyistä yksin jääneen hevosen seuraneitinä ja keskittyä kuun puolivälin tienoille osuvan kiiman käyttämiseen astutustarkoituksessa. Ultraus oli varattu viikon päähän maanantaille.

Sitten tuli torstai. Vipsun häntä nousi ja se niistä suunnitelmista. Lääkäri, jonka oli tarkoitus ultrata Vipsu, oli poistunut maasta, joten jouduimme etsimään toisen ehdokkaan. Onni on asua eräänlaisessa keskittymässä, jossa asiaan perehtyneitä on useampia. Nurkilta löytyy mm. sellaiset nimet kuin Lasonen, Väihkönen ja ultran lopulta suorittanut Toivonen.

Pakkasimme Vipsun heti perjantaiaamuna lainatraileriin ja varsan tilannut taho painoi kaasua tunnin matkan takana. Tamma rakas pääsi ultraan siltä seisomalta ja lääkäri totesi sen, minkä olin jo hevosestani huomannut. Kiima oli otollaan. Ultra paljasti meille kaksi 4cm follikkelia.

Tilanteen seurauksena Vipsu matkusti Metsäpirtin pihasta suoraan orin luokse Lammille. Minä jäin kotiin ikävöimään karvakorvan äkillistä matkaa ja menetettyä ensimmäistä kertaa. Kenties laastaritaktiikka oli paras mahdollinen mielenterveyteni kannalta, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei episodi olisi syönyt mielialaa ja mehuja.

Lohtua sain tästä kuvasta. Vipsu löysi sydänystävän.

Lauantaina pääsin karvakorvaa katsomaan. Suoritettiin hyppy numero kaksi. Isäorikanditaatti ei pitänyt turhaa kiirettä vaan vietteli Vipsun keskipitkän kaavan mukaan. Sunnuntaiaamulle jätettiin vielä yksi hyppy ja sitten hevonen siirrettiin Lammilta Vesivehmaalle, kaverini talliin, kesäkuuksi.

Missä se mies viipyy?

Säälitti ja syyllistytti mokoma kiemurtelu pitkin pitäjiä. Yritin lohduttautua, että kohta Vipsu olisi taas kotona. Iloitsin kavereista, joita Vipsu matkalla sai ja ajattelin, että onpahan kerralla kärsitty.

Ei tainnutkaan olla kotiin jäänyt kaveri matkassa mukana..

Tänä aamuna Vipsu laskeutui Vesivehmaalle selkä selvästi kipeytyneenä. Olisihan se ihme ollut, jos selkä ei olisi hypyistä mitään sanonut. Uskon kuitenkin, että pahimmalta vältyttiin. Hevonen, jonka kaveriksi Vipsu tänne saapui, on Vipsulle vanha puolituttu naapuritarhan tyranni. Samalla laitumella nämä kaksi vaikuttivat kuitenkin toisistaan ilahtuneilta, joskaan Vipsu ei voinut käsittää, missä kaikki miehet ovat.

Nyt lasketaan päiviä, että päästään tamma tarkastamaan kantavuuden varalle ja tekemään välttämätön päätös mahdollisen kaksosen abortoimisesta. Kriteerit tilanteen varalle ovat selvät: "Valitaan se ruuna, jolla on Wahlstenin silat selässä."


- J