Nyt ollaan odottamattomassa pattitilanteessa, kun luulin jo kaiken aloilleen asettuneen ja hetkeksi helpottaneen. Olisi pitänyt koputtaa puuta ja muistaa kaikki mahdolliset woodoot, jotta tältä olisi vältytty. En muistanut. Hevosella on pahassa paikassa pari pattia, joista toinen, pienempi, on haavautunut. Se toinen, se on hemmetin iso.
Se siitä ratsastamisesta. Parit ajokerrat saatiin alle, mutta se siitäkin sitten. Hevonen on kotiin palattuaan ollut paitsi lihava myös silminnähden väsynyt. Kärryjen edessä tamma oli reippaampi kuin viikko sitten ratsastettaessa, mutta ei silti oma menevä itsensä. Valjastettaessa se ei tavalleen tyypillisesti heilunut vaan nukkui. Jos hyvin käy, vauvahormonit tekevät tehtävänsä. Tamma rauhoittuu. Jos huonosti käy, hevonen reagoi uusien asioiden ja lukuisten muutosten luomaan stressiin, on kenties sairas.
Laittaisin rahani kuitenkin lihomiseen ja laitumeen. Varsinkin, kun kaverina on nuorikko. Vipsun nykyinen laidunkaveri on ylisosiaalista sorttia oleva suomenhevosvarsa. Ikää sillä on muutaman vuoden verran, kokemusta vähemmän. Se tuli tähän kotiin äitinsä helmoista. Nyt se kyselee Vipsua leikkiin, lakkaamatta. Eikä halua tai ymmärrä jäädä yksin laitumelle, ainakaan suosiolla. Herttainen kaveri. Mutta vaatii varmasti energiaa, myös Vipsulta.
Vipsu on onnekseni tehnyt laitumella muutakin kuin syönyt. Se hengailee. Ehkä se ei enää jaksa muuta. Täytyy nyt seurailla tilannetta. Uskon sen kuitenkin korjaantuvan. Vielä jonain päivänä. Hassua sanoa, että hevonen korjaantuu, kun siitä tulee kuriton ja hankala. Mutta niin se on. Siinä odotellessa pitäisi keksiä, mitä pateille tehdään tai mistä ne ylipäätänsä saivat alkunsa?
Patit ovat kooltaan melko isoja. Pateista pienemmän iho on rikki. Se tekee tilanteesta entistä haastavamman. Sijainti on ongelmista se ikävin. Mahavyön alla. Tämä herättääkin lisää kysymyksiä siitä, mikä patit aiheutti?
Todennäköisin vaihtoehto lienee ötökänpurema. Vipsu ei ole polttiaisille allerginen, eikä paarmoja tai hyttysiä käytännössä ole. Pattien kokoa katsoessa tulee mieleen ampiainen. Varsinkin toinen pateista on iso ja monimuotoinen. Se mahtuu hädin tuskin kämmeneen. Patit vaikuttaisivat kutiavan, mikä tukee ötökkäteoriaa. Nyt arvon, voiko patteja hoitaa kortisonilla, koska tamma on kantava.
Yksi vaihtoehto voisi tietysti olla käärmeen purema. Haluaisin ajatella sen olevan epätodennäköinen ja reaktio kenties olisi voimakkaampi. Vai olisiko?
Koska patit sijaitsevat mahavyön alle jäävällä alueella, en voi olla ajattelematta, että mahavyö olisi ajaessa hiertänyt. Olen myös joskus nähnyt satulavyön aiheuttaneen tyrän. Voisiko mahavyö tehdä saman? Toisaalta emme koskaan kiristä vyötä mitenkään erityisen tiukalle. Olen myös kuullut vyötä avattaessa syntyvistä verenpurkaumista. Ja niin kauhuskenaariot ovat syntyneet.
Positiivista kuitenkin on, että haavautunut patti oli päivässä lähes kadonnut ja haavaumakin lähtenyt hyvin paranemaan. Luonnon omilla lääkkeillä.
- J
Vaikea kuvan perusteella on lotota, mutta tuosta vyötä avattaessa syntyvästä patista olen kuullut itsekin ja yhdellä ponilla nähnyt. Tästä traumatisoituneena sekä kiristän että löysään vyöt aina reikä kerrallaan! :D Mutta on kyllä jännän näköisiä möllyköitä. Toivottavasti pian häviävät. :/
VastaaPoistaJuu minä myös olen hyvin tarkka siitä, että kiristän ja etenkin löysään vyön reikä kerrallaan ja ensimmäisen löysäyksen teen vasta, kun hevonen on jo hiukan kävellyt. Kerran meinasin saada slaagin, kun vanhalla ponilla ratsastamassa käynyt kaveri heti alas hypättyään avasi satulavyön melkein kokonaan. Sattumaa tai ei, seuraavana päivänä ponilla oli patti satulan alla.
VastaaPoistaMutta aika karmean näköisiä nuo Vipsun patit. Toivottavasti löytyy joku muu hoito kuin kortisoni.
Minullekkin jäi mainitsemastani tyrästä vastaavanlainen trauma. Tyrä tosin tuli noin vartti satulavyönkiristämisen jälkeen ja muistutti golfpalloa. Sittemmin olen muistanut löysätä ja kiristää vyön reikä kerrallaan. Pistää kuitenkin miettimään, olinko sittenkään tarpeeksi varovainen.
VastaaPoistaPositiivista tilanteessa on pienen patin katoaminen ja ison huomattama kutistuminen. Syytä pakokauhun uudelleen syttymiseen on senkin edestä. Haavaumia on tullut lisää ja nyt ne muistuttavat etäisesti aikoja mahdottomaksi menneen kaura-allergian kanssa. Tilanne ei vielä ole mahdoton, mutta mennee sellaiseksi, jos en äkkiä keksi, mille tamma on altistunut.
Kauraa tamman ei olisi pitänyt suuhunsa saada, joten onnea vaan. Se olisi niin helppo kontrolloitava tuo kaura, vaikka sitä lähes kaikkeen nykyään ainakin kuorijauhon muodossa laitetaan.
Tässä ote kauhuskenaariosta, joka epäilemättä hiipii uniini http://vipsunblogi.blogspot.fi/2012/10/ihottuma.html
Oli pakko palata tänne lueskelemaan pattitilanteen alkuajoista, kun riemukseni löysin Vienan selästä golfpallon puolikkaan kokoisen patin. Pari päivää patti pysyi ennallaan, ennen kuin räjähti kahdeksi märkiväksi kraateriksi. En muista, että Viena olisi ikinä saanut minkäänlaisia patteja ötököistä, ja tulikin patin sijainnin vuoksi mieleen, että olisiko onneton piehtaroinut jonkun ikävämmän öttisen päällä, esim. ampiaisen. No, nyt sitten hoidetaan kraateripattia huolella ja toivotaan, että tämä menisi näin sujuvasti ohi. Toinenkin outo iho-oire löytyi eilen, kun harvinaisen ärtyneen tamman hännän alle kurkkasin - kankkujen iho kesii laattoina pois! Mitään ei ole sinne hännän aluseen laitettu, mikä voisi vastaavan reaktion aiheuttaa. Olispa jo syksy...
VastaaPoistaIkävä kuulla! Toivotaan todellakin, että paranee hyvin ja nopeasti, nämä kelit kun eivät siitä varmasti helppoa tee =/
VastaaPoistaVipsullahan kraaterivaihe oli kanssa seurausta golfpallon kokoisesta patista ja lopulta iho irtoili lettuina, ikäänkuin iho oli kiehunut ja kuplinut irti. Sama juttu oli edelliskerralla, kun allergia oikein iski. Voisiko siis Vienallakin olla allergiaa tai yliherkkyyttä? Nythän on ymmärtääkseni ollut poikkeuksellisen raju kesä allergioiden ja niiden aiheuttajien suhteen. Ampiaisiakin tuntuu olevan miljoonittain, ne ovat vihaisia ja majailevat paitsi joka paikassa, mitä ihmeellisimmissä paikoissa..