On hyvä päivä, on huono päivä, on päivä. Vipsulla. Mietin, pitääkö äitiys sen hengissä vai viekö äitiys sen hautaan. Kumpi voittaa, elämä vai kuolema?
Jotenkin on helppo ajatella, että kuolema on vahvin. Yleisesti ajateltuna. Kukaan ei selviä täältä hengissä. Kuolema peittoaa elämän. Niin se kaiketi yksilön kohdalla lopulta onkin.
Mutta onko elämä kuitenkin voimista se vahvempi? Kokonaisuutta, kun katselee. Yksilö kuolee, mutta elämä jatkuu. Siitäkö se sanontakin tulee?
Voisi kuvitella, että tämä tuli mieleen yksinomaan Vipsun tilanteen takia, mutta ei. Vipsun ja varsan ensitarhassa on kasa olkia. Kuollutta vehnää.
Pikkuhiljaa tarhaan unohtuneen oljen seasta alkoi pilkottaa vähäisesti vihreää. Siinä hiekalla kasvaa kohta pienen pieni vehnäpelto. Tai rikkaruohoja, mutta kasvaa.
Maailmankaikkeus puhuu, mutta uskallanko kuunnella?
- J
Ei kommentteja