Mörkö toimii ohjienkin edessä varsin mukavasti. Se ei ryntäile käsistä tai hölmöile. Jopa minä pysyn vauhdissa mukana, ainakin enimmäkseen. Kun poni on nyt ollut luutulehduksen vuoksi kuntoutuslomalla, ohjasajon merkitys on treenissä korostunut.
Ratsastamisesta ei ole tahtonut tulla oikein mitään. Ajaminen on sujunut, mutta jumppaa ei kärryjen edessä juurikaan tule. Tässä kohtaa ohjasajo on osoittautunut oivaksi apuvälineeksi.
Vaikka olen koikkelehtinut hevosteni perässä kutsuen toimintaa ohjasajoksi, se ei välttämättä ole ollut sitä itseään ainakaan parhaimmillaan. Ensinnäkin, olen aina yleensä suoraan hevosen takana ja ohjasotteeni on vähän mitä sattuu. Koska ohjasajon korostunut merkitys ja halu ylipäätänsä oppia paremmaksi kaikessa, hakeuduin Make Nymanin tunnille. Kannatti!
Etukäteen olin ehkä ajatellut, että Make hoitaa ohjasajamisen ja heittää parit täsmätipsit, mutta kävikin niin, että jouduin juoksemaan hevoseni kanssa ympäri maneesia koko pitkän puolituntisen. Selvisin.
Parempi kaiketi näin. Pääsin ohikiitävän hetken hajulle, millainen sen ohjasotteen tulee olla, miten kannattaa sijoittua hevoseen nähden, pysymättä kuitenkaan siellä mihin komennettiin ja kuinka sitä takapäätä voisi fiksusti verrytellä. Oli myös joku "Rennot kädet! Rennot kädet!" Sitä hoettiin paljon. Ihan ohi meni. Rahalle sai kuitenkin ja kerrankin vastinetta ja enemmänkin.
Harmillista oli tietenkin se, että Mörkö oli erittäin epäpuhdas ravissa, joten jouduimme keskittymään puhtaasti käyntityöskentelyyn.
Epäpuhtaudet liikkeessä povailivat huonoja uutisia kinttukontrolliin. Sinne päästiin vihdoin viime viikolla. Apukädet olivat tällä keikalla vähissä, mutta ihana Anu pelasti.
Odotuksista poiketen poni oli edelliskertaan nähden varsin fiksulla tuulella ja jalkakin oli povattua paremmassa kunnossa. Siinä missä ennuste oli aluksi varsin lohduton, valo pilkahti tunnelin päässä. Tulehtunut alue on pienentynyt!
En ole varma, kumpi meistä sai lisäaikaa, minä vai poni. Olin jo henkisesti valmistautunut tekemään vaikeitakin päätöksiä, mutta nyt päätökset kaikkinensa siirtyivät (ainakin) parilla kuukaudella eteenpäin.
Onko se sitten väistämättömän välttelemistä vai ihan fiksu pikku aikalisä, mene ja tiedä. Seuraava kontrolli on elokuun loppupuolella. Sen jälkeen mietitään, onko ponilla tulevaisuutta, tai millainen sen tulevaisuus voisi olla.
- J
Kyllä ne hyviä uutisia oli siellä klinikalla ja ihan selvä paraneminen näkyi amatöörillekin niistä kuvista!
VastaaPoistaOli mukava nähdä ja nähdä myös heppakin :)
Minustakin ne oli hyviä uutisia, toiveikkuus heräsi! Oli kiva nähdä ja kiitos miljoonasti henkisestä tuesta ja apukäsistä :)
Poista