Avaa suusi ja apu on saatavilla..

Pienessä ajassa on taas ajeltu melkoisessa tunteiden vuoristoradassa. Ehkä pientenkin asioiden käsittely olisi henkisesti helpompaa, jos viimeiseen viiteen kuukauteen sisältyisi hieman enemmän normaalirytmiä ja mahdollisuuksia tuulettaa molempia aivolohkoja edes omalla takapihalla.

Vipsun vuokrasopimuksen irtisanominen oli vain jäävuoren huippu vastoinkäymisten tasaisessa virrassa. Sitä sanotaan, että vastoinkäymiset kasaantuu. Silloin annetaan ymmärtää, että kyseessä on hetkellinen häiriö ja kohta helpottaa. Jennyn alamäki on jatkunut vuodesta 2011, ei kovin hetkellinen häiriö. Tässä kohtaa on helppo sanoa, että jokainen on oman onnensa seppä ja aikuisena jokainen on vastuussa tunteistaan. Totta. Väitän silti, että tämä pätee vain niin sanotuissa normaalioloissa, jossa ihmisellä on mahdollisuus valita seuransa ja sijaintinsa. Kun jäät vangiksi ja muiden armoille, edellytykset eivät ole samat.

Jälleen kerran pahinta tilanteessa oli Jennyn avuttomuus. Mikä siinä, jos pystyisi itse marssimaan tallille hakemaan hevosensa pois. Mitä siinä, jos pystyisi kiertämään talleja, etsimässä sitä oikeaa. Näitä mahdollisuuksia Jennyllä ei ole. "Jos tarvit jotain, avaat vain suusi. Kyllä asiat järjestyy." Avaan suuni. Pyydän apua. Viestiin ei koskaan vastata. Avaan suuni. Pyydän apua. Minut tyrmätään. Toiset tekee sen suoraan, toiset kierrellen. Myös ei on vastaus, mutta se pitää sanoa.

Siksi sellaiset ihmiset kuin ystäväni Riikka, jonka tallilla alun alkujaan olimme, ovat korvaamattomia. Ei Riikkakaan meitä aina jaksa, eikä ymmärrä kaikkia päähän pistojamme tai edesottamuksiamme. Mutta Riikka näkee pitemmälle ja luotaa syvemmälle. Pulaan ei tarvitse jäädä. Kiitos! Korvaamattomia ovat myös ystävät, kuten meidän extended family, joka venyy, etsii ja ratkaisee. En odottanut heiltä mitään ja kerta toisensa jälkeen ratkaisun avaimet ovat heidän käsissään. Olen kiitollinen ja ikuisesti velkaa. Epäilen pystynkö koskaan korvaamaan heille mitään, mutta aion yrittää. Yritän erityisen kovasti, koska he eivät pyydä eivätkä vaadi. Rakkaat "serkut", Rina ja Jenna, olen ikuisesti teille kiitollinen!

Te muut, teihin olen pettynyt. Te ette ole minulle velkaa, eikä teidän tarvitse eteeni tehdä mitään. Mutta on inhimillisyyttä ymmärtää hätääni, kuten minäkin olen niin monesti ymmärtänyt teidän vaihtuvia tilanteitanne. En ole ollut aina samaa mieltä kanssanne, mutta olen seissyt rinnallanne ja pitänyt puolenne. Eikä nyt ole kyse vain tästä, vaan kaikista niistä muistakin hetkistä, kun anelin apua. En anna silti katkeruuden kasvaa. En anna. Se on vaikeaa, miltei mahdotonta. Kieltäydyn vihaamasta, mutten loukkaantumasta. Samalla muistan olla kuitenkin kiitollinen kaikista niistä asioista, joita mahdollisesti olette jossain vaiheessa tehneet tai edes yrittäneet.

Tunteistaan ei saisi puhua, eikä heikkouksiaan myöntää. Vitut. Vetäkää te verhot eteenne, minä en.

Eilen pääsin tallille. Oli rauhoittavaa nähdä Vipsu tyytyväisenä uudessa karsinassaan. Tietynlainen rauhallisuus huokui aina niin hermostuneena hössöttävästä tammasta. Oli onni, että pääsimme muuttamaan jo tuttuun paikkaan, jossa alun perinkin viihdyimme. Toki meillä oli kotkotuksemme, mutta sehän kuuluu asiaan.

Emme uskaltaneetkaan haaveilla Notkosta enää, puhtaasti taloudellisista syistä. Tässä kohtaa extended family tuli talkoisiin mukaan. Vipsu on heille kovin rakas. Erityisesti Jennalle. Jenna on vuokrannut toista hevosta, mutta päätti nyt käyttää tuon rahan vuokratakseen Vipsun ratsastuskäyttöön. Sehän sopii paremmin kuin hyvin. Vipsu saa tutun ja turvallisen liikuttajan eikä meillä jää budjettiin isoa aukkoa, vaikka tallivuokra melkein tuplaantui muutossa. Nopea siirtyminen oli mahdollista, koska tallin ystävällinen ja ammattitaitoinen pitäjä lupasi hoitaa siirron omalla kalustollaan vaikka samoin tein. Sitten tehtiin niin.

Aiemmasta poiketen Vipsun emä ei enää asu Notkossa, mutta muut extended familyn hevoset kyllä. Naapurina Vipsulla on mukava herrasmies ruuna, josta Vipsu tykkää salaa. Omat ihmiset on omat ihmiset ja silloin ei muut hevoset ympärillä pyöri. Mutta, kun omat ihmiset häviää näköpiiristä voi toisen sieraimiin henkäillä lämpimästikin.

Seuraavaksi ruvetaan taas miettimään Vipsun syömisiä ja Jennyn kävelemisiä. Huomenna viikko alkaa Vermon hammaslääkäristä.

-J