Tänään Vipsu oli väsyneen oloinen. Ville kävi kiertämässä radan ikäänkuin palauttavana harjoituksena. Rauhallinen kävelylenkki on kuitenkin harvoin Vipsun mieleen. Pomppiminen alkoi miltei heti tallin pihasta päästyä. Ville säilytti hyvin malttinsa ja muisti Kari Vepsän opit. Muutama pyörähdys ja Vipsu rauhoittui. Vasta lenkin lopussa Vipsu muisti taas kiireensä. Enää tarvittiin vain pieni muistutus ja hevonen malttoi mielensä.
Vipsulla oli lenkillä päässään harjoitus- eli naruriimu. Sellainen ihan oikea, eikä mikään markettien halpaversio, joilla ei oikeasti tee mitään. Kun Vipsu alkaa koheltaa, ravistetaan riimunarua kevyesti. Mikäli Vipsu ei reagoi, ravistusta voimistetaan. Vipsu on jo sen verran "korkeasti koulutettu", ettei sitä juurikaan tarvi "rykiä" kuin vain aivan ääritilanteissa. Kun riimunnarua ravistetaan on tärkeää, että hevonen reagoi oikein eli peruuttaa. Vipsun kanssa riittää pari askelta, koska peruuttaminen ei sovi Vipsun selälle. Pari tällaista "ravistus ja peruutus"-harjoitusta ja Vipsu seuraa kuin lehmä..
Mamy odotteli lenkkiläisiä tallin pihalla. Vipsu tuli niin tohkeissaan ja ylpeänä kertomaan, mitä kaikkea lyhyen lenkin aikana ehti nähdä ja ehti tapahtua..se on niin herttainen. Sitten ei taas ollut kiire mihinkään..
Puro, lätäkkö, perhonen - kaikkea mielenkiintoista, mitä rauhallisilla lenkeillä ehtii ihmetellä, mutta kiireessä jäisi huomaamatta. |
Lenkin jälkeen selviteltiin aina niin takkuista häntää. Nyt se on selvä. Kaikki kaksi tuntia. Vipsun häntä vetää luonnostaan korkkiruuvikiharalle, josta muodostuu hetkessä eräänlainen rasta. Ihan turha ajatella, että showsheeniä sinne, kokeiltu on. Ei toimi. Hyviä vinkkejä kuitenkin otetaan vastaan!
Furminoinnin yhteydessä harjasta löytyi jotain määrittelemättömän ällöttävää. Oliko se sarja munia vai kivettyneitä kurahelmiä?
Harja putsattiin perusteellisesti. Mitä ikinä "helmet" olivatkin, ne ovat nyt toivottavasti historiaa.
Kevät ♥ |
-J
Ei kommentteja