Ei taas aamulla arvannut mihin päivä kuljettaa..Ei ole mennyt hetkeen aikaan elämässä mikään niinkuin suunnitteli, eikä niinkuin ajatteli, eikä edes kohtuullisesti. Menee vaan päin helvettiä joka käänteessä ja joka jutussa - tahtoi tai ei.
Puhelin soi, ääni kertoo, että Vipsun on aika muuttaa. Taas. Selvä. Onni on, että vielä on ihmisiä, jotka osaavat arvostaa hienoa tammaamme - Meiserit, meidän extended family.
Vuokrasopimuksemme Kujalassa siis irtisanottiin ja näin ollen, Vipsustä jää Kujalaan enää legenda. Me olemme nyt Notkossa. Kyllä vaan. Siellä oltiin jo kerran ja nyt ollaan taas. Ensin oli tallipaikka, sitten ei yhtään ja yhtäkkiä jouduttiin valitsemaan kolmesta.
Oltaisiin voitu palata Vesivehmaallekkin. Sinne on ollut ikäväkin, niinkuin Notkoonkin. Mutta Jennyn jalan kannalta järkevintä oli suunnata Notkoon, tuttuun paikkaan ja lähelle meidän extended familya. He tämän muutoksen meille mahdollistivat - Rina ja Jenna. Yksityiskohdista myöhemmin lisää.
Vipsu saapui alkuillasta uuteen kotiinsa, nyt tallin puolelle. Hyvin tuntui tyttö viihtyvän. Tuttuun paikkaan oli helppo palata. Tallin pitäjä Satu ja Vipsua Kujalassakin ratsastanut Jenna sanoivat molemmat, että olisi kuin kotiinsa tullut. Olen tyytyväinen vaikken tätä toivonutkaan. Liian monta muuttoa liian pienessä ajassa. Kävin vielä illalla peittelemässä Vipsun unille.
-J
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja