Haaste

Sain haasteen alunperin Takaisin lähtöruutuun-blogin kirjoittajalta, sittemmin myös Aamu-Tuima blogista. Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut. 
6. Ei takaisin haastamista. 

Olen saanut haasteen aiemminkin. Silloin vastasin siihen "kevyesti", nyt vedetään astetta syvemmälle..pilke silmäkulmassa kuitenkin..


11 asiaa minusta

1. Tämän kerroin edellisenkin haasteen yhteydessä ja kerron sen taas, koska se määrittelee minut ihmisenä: Suhteeni Coca-Colaan on vaikeasti riippuvainen. 

Riippuvuus ei häiritse minua mitenkään, mutta puolityhjiin Coca-cola tölkkeihini ollaan totaalisen kyllästyneitä. Siis he ovat, jotka niistä jollain tapaa joutuvat kärsimään, kuten esimerkiksi työkaverit. 

En hätäänny, jos jääkaappi on tyhjä tai rahat loppu, mutta ilman Coca-colaa tilttaan, sanan kaikissa mahdollisissa merkityksissä. Se on ensimmäisenä aamulla mielessä ja sitä on iltaisin yöpöydällä lasissa. Coca-cola on siis viimeinen asia, jonka näen ennenkuin nukahdan - paitsi jos kissalla on asiaa. Koirat on jo peiton alla.


2. Olen oman elämäni "Bucket woman". Tiedättehän, se takakireä tiukkapipo tv-sarjassa Pokka pitää. 

Sitä ei uskoisi, kun katsoo millaisessa sekasorrossa elämäni enimmäkseen on. Pointti onkin pitää julkisivu puhtoisena, tehtävä, jossa epäonnistun järjestelmällisesti. Mutta ne on ne pienet asiat.

Yleensä päästän Bucket womanin irti istuessani apukuskin paikalla. Laji on vapaa. Siksi olen yleensä sekä ratissa että ohjaksissa. Kukaan ei jaksa kuunnella. Vähiten minä itse.


3. Liputin kerran Suomen itsenäisyyden kunniaksi kolme päivää. Virallinen selitys tälle löytyy tavallaan kohdasta kaksi. 

Silloinen naapurini oli oman elämänsä miespuolinen bucket woman ja kaikki mitä teimme, teimme tehdäksemme toisemme kateelliseksi. Tai oikeastaan hän teki. Minä vaan sekoilin, herätin hämmennystä ja yritin näyttää hyvältä.

Saavutuksiksi kilpavarustelumerkeissä voidaan lukea paitsi tuo kolmen päivän liputus, myös tapani kitkeä rikkaruohot. Hankin suuren tohon ja pullon nestekaasua. Toho toisessa kädessä ja puutarhaletku toisessa etenin määrätietoisesti voikukkameren läpi. Naapuri oli ostanut haravansa Saksasta, minä liekinheittimen halpahallista.

Todellinen selitys poikkeaa virallisesta olennaisesti.


4. Elämästäni tuli hirvittävän paljon haasteellisempaa ratsastusonnettomuuden seurauksena pari vuotta sitten. Onnettomuus invalidisoi minut, osin jopa pysyvästi. Tuo onnettomuus ei kuitenkaan ollut ensimmäiseni...

Joitakin vuosia sitten teloin leukani estetreenissä nuoren ja kokemattoman ponin kanssa. Poni hyppäsi niin sanotusti syliini, osui kasvoihini ja "leuka putosi" siihen paikkaan. Pilli tuli puuroruokinnassa tutuksi. Purkkaa en pysty vieläkään, vuosien jälkeen, syömään.

Muutama vuosi ennen leukaepisodia tein tyhmästi ja ratsastin kerrostalon kokoisella hevosella talliin. Kumarruin oviaukossa, mutten tarpeeksi. Jäin kypärästäni oven yläkarmiin kiinni hevosen loikatessa sisään. Selästä luiskahti pari nikamaa yhteen. Jaloista meni tunnon mukana toimintakyky, ei onneksi pitkäksi aikaa. Selkä vaivaa kuitenkin yhä edelleen.

Parin vuoden väliaika rupeaa olemaan täynnä, joten seuraava onnettomuus lienee jo nurkan takana...


5. Rakastan esitelmien pitämistä. Se oli opiskelussa parasta. Harjoittelin esitelmiäni päiviä, opettelin materiaalin ulkoa ja kuivaharjoittelin useita kertoja. 

Halusin erottua paitsi paremmalla esityksellä, myös esitelmän aiheella. Sain tästä paitsi kiitosta, myös toruja, vaikkei torut arvosanoihin asti yltäneetkään.

Kun aiheena oli pakkausmerkinnät ja tuoteturvallisuus, joku teki esitelmän näkkileivästä. Minä vertailin tupakka-askien ja karkkipussien merkintöjä. Aihe ei sinänsä ollut ihmeellinen, mutta olin ainoa, joka jakoi luokassa sekä karkkia että tupakkaa. Näkkileipätyyppi ei jakanut mitään.

Markkinoinnin esitelmän tein huumeista. Melkein kaikki muut tekivät esitelmänsä Nokiasta, joka oli silloin kuumaa kamaa sekin omalla tavallaan. Huumeita en tunnilla ruvennut jakamaan, mutta puhutteluun jouduin. Lähdeluettelo ei ollut riittävä. 


6. En kuulu kirkkoon. Erosin siitä joitakin vuosia sitten. Päätös on aina ollut selvä vaikken jumalaa kielläkkään. Raamattuun en kuitenkaan usko, en ainakaan sen nykymuodossa. Syitä on toki muitakin.

Uskon, että kaikki, mikä on hyvää ja kaunista, johtaa oikeaan lopputulokseen, kirkosta, raamatusta ja uskontokunnasta riippumatta.

Eräs viisas uskonoppinut sanoi joskus: "Katso puita. Niitä on monia erilaisia, mutta niitä yhdistää yksi asia, ne kurottavat kaikki kohti taivasta. Miksei Jumala luonut vain yhtä, täydellistä, puuta? Aivan, kuten ei ole vain yhtä täydellistä puuta, ei ole yhtä oikeaa uskontoa." Tätä voi soveltaa elämässä ihan kaikkeen, myös hevosiin ja hevosihmisiin.

Uskon, että ihmisessä on herkkyys, jonka ihminen on kadottanut. Se on meissä jokaisessa ja se sallii meidän aistia asioita, jotka eivät nykykäsityksen mukaan ole tästä maailmasta. Tosiasiassa olemme vain vieraantuneita.

Kyky on yhä jäljellä eläimissä. Tarkoitan esimerkiksi sitä, että tsunamin iskiessä villieläimet ovat jo paenneet. Tarkoitan sitä, kun sanotaan, että rotat jättävät uppoavan laivan. Tarkoitan koirien kuudetta aistia.

Viestit ovat meidän kaikkien kuultavissa, jos me vain annamme niiden kuulua.


7. Minusta piti tulla lakimies. Sisäisesti minä olen lakimies. Ammatiltani olen kauppias. Siihen väliin mahtuu miljoona haaveammattia. Aloina psykologia ja arkkitehtuuri tuntuvat kiinnostavilta, tämäkin vaihtelee tuulen suunnan mukaan.

Mikä minusta tulee isona, on edelleen mysteeri ja ahdistuksen aihe niin minulle itselleni kuin läheisillenikin.


8. Saatan sanoa ihan mitä tahansa. Ihan kenestä tahansa ja ihan missä tilanteessa tai sijainnissa tahansa. Mikä pahinta, yleensä päin naamaa.

Olen oppinut suodattamaan puheitani, mutten aina jaksa jarrutella.  Ilkeä olen kuitenkin vain niille, jotka yrittävät kävellä ylitseni tai, jotka kiusaavat heikompiaan. Tarpeen vaatiessa perustelu löytyy kyllä.

Toisinaan kritisoin asioita, koska koen argumentin olevan vailla pitävää perustetta. Silloin sisäinen filosofi herää. Sen sijaan, että kertoisin mielipiteeni, saatan kertoa kymmenittäin erilaisia katsontakantoja. Yleensä vastapuoli vetää porot torveen tajuamatta, etten sanonut kenenkään olevan väärässä tai oikeassa. Päinvastoin, ymmärsin useampaa tapaa ajatella. 

Ärsyttävää? Toivottavasti.


9. Hyväksyn kuolemantuomion, mutten aborttia. Ristiriitaista, kuten kirjoittajansakin? 

Ihminen voi menettää ihmisoikeutensa loukkaamalla toisen ihmisen koskemattomuutta törkeästi tai riistämällä tältä hengen. Aikuinen on vastuussa paitsi tunteistaan myös teoistaan. Aikuinen tekee tietoisen valinnan ja aikuisen on kannettava valintansa seuraukset. Mutta lapsi ei valitse syntyä tähän maailmaan. Lapsi on vanhempiensa valinta tai tietoinen riski. Siinä on minulle se olennainen ero näiden kahden välillä.

En lähde tuomitsemaan ketään, enkä kenenkään valintoja esimerkiksi abortin suhteen. Mutta minulle se ei ole vaihtoehto.



10. Kiihdyn nollasta sataan alle sekunnissa. Niin hyvässä kuin pahassa. Koen sen kuitenkin aavistuksen verran enemmän heikkoudeksi kuin vahvuudeksi, vaikka ominaisuus on monesti osoittautunut myös arvokkaaksi.

Kummoista syytä tähän silmän räpäyksessä syttyvään tulimyrskyyn ei tarvita. Riittää, että joku rapsuttaa sekunnin sadasosankin vastakarvaan ja sitten mennään.

Sen verran olen onnistunut kavaluutta kasvattamaan, että tilanteen ja oman edun sitä vaatiessa, pystyn hillitsemään näkyvän raivon toisinaan jopa erinomaisesti. Kenties siksi vaikutan entistä sekopäisemmältä kimpoillessani täysin toisarvoisista asioista. Toki vedän hepuleita myös ihan aiheesta. Ja ennenkaikkea aiheesta.

Olen vahvasti sitä mieltä, että jos pitäisi valita riehumisen ja kieltämisen välillä, riehuminen on henkisesti terveellisempää. Fyysisesti ei ehkä niinkään. Eipä tarvi ihmisten arvailla vituttaako ja jos vituttaa niin mikä. Eikä tarvitse vuosien kuluttua suorittaa virallista hajoamista, koska aikanaan tuli padottua kaikki paha sisälle. Vetäköön verhot eteen joku muu, minä olen mieluummin rehellinen. 

Pitkävihainen en ole, päinvastoin. Riehumisen jälkeen asia on yleensä käsitelty ja rauhoittuminen tapahtuu nopeasti. Ilma on raikkaampi ukkosen jälkeen. Ja niinhän sitä sanotaan - myrskyn jälkeen on aina pouta sää. 


11. En ymmärrä humalahakuisuuden hurmaa. Miksi ystäviä voi tavata vain lasillisen ääressä ja, miksi se varsinkin miehille tarkoittaa tainnuttavaa annosta alkoholia? Miten niin humalassa on hauskempaa? Eikö ole surullista, jos rentoutuakseen tarvitsee alkoholia (niinkuin minä Coca-colaa)?

Täysi absolutisti en ole, mutta yleensä pakkojuon alkoholia vain tilanteen sitä jollakin tapaa edellyttäessä. Silloinkin se yksi lasillinen kestää koko illan tai tarvittaessa läpi yön. 

Kun bilettävä seurue hihkuu olevansa humalassa, en tee numeroa siitä, että (vaikka käyttäydyn estottomasti ja minulla on hauskaa tai ainakin esitän niin) olen käytännössä selvin päin. 

Myönnän, että joskus on kiva ottaa pari ja sitä vastaan minulla ei sinänsä ole mitään, että kukaan tekee niin. Raja kulkee siinä, kuinka humalassa haluaa olla.



11 kysymystä (Takaisin Lähtöruutuun)

1. Mikä on tai mitkä ovat olleet hienoimpia hetkiä hevosten kanssa? 

Ne hetket, kun hevonen näkee jo kaukaa, että tulit tallille ja tulee höristen luokse. Sekä ne hetket, kun hevonen juttelee, kun puuhastellaan yhdessä. Kaikki se kommunikointi oikeastaan, joka lähtee tyytyväisestä hevosesta.


2. Entä mitkä kauheimpia tai ikävimpiä?

Kaikki sairastumiset. Niitä ei meinaa pieni pää kestää.

Viime kesänä eräs varsa meinasi kuolla kiivettyään heinähäkkiin. Varsa kaatui kiivetessään ja jäi jumiin. Häkin raudat ja varsan ruho painoivat varsan henkitorvea. Matkassa oli onnea, koska tilanne huomattiin heti, mutta tilanteen jälkihoito ei mielestäni mennyt oikein. Jäi paha maku suuhun.



3. Millaisen hevosen/ponin ottaisit, jos nyt olisit ostamassa?

Terveen ja koulutetun. Ainakin yritän uskotella itselleni näin. Todennäköisempää silti, että jonkun pilalle piestyn vanhan ravurin, jota kukaan muu ei ymmärrä.


4. Mikä sinulle on tärkeintä hevosharrastuksessa?

Syyt harrastamiseen tulevat niin syvältä, että ne ovat ikäänkuin keuhkot, joilla hengitän. En halua enkä tarvitse tunnustusta, paitsi omalta hevoselta. Haluan, että hevoseni on minusta onnellinen.


5. Minkä blogin hevostähden haluaisit itsellesi tai mitä haluaisit "testata"? 

Tuollainen Aarteen pikku Myy voisi olla kiva kaveri. (http://markanpilkkuja.blogspot.fi/)


6. Ketä ihailet? 

Lista on pitkä. Listalta löytyy Dalai Lama, Al Capone, Aristoteles Onassis, Pamela Andersson, Steven Tyler ja muutama muu. Hevospuolella mieleen tulee Robert Thomas "Tom" Smith.

Ihailen vahvoja tyyppejä, jotka eivät sorra eivätkä sorru. Ihan arkipäiväisiäkin tyyppejä. 

Ihailen myös isomummoani. Naista, joka teki mitä halusi viimeisiin päiviinsä saakka, eläen lähes sata vuotiaaksi.



7. Miksi kirjoitat blogia?

Alkuperäinen tarkoitus blogilla oli toimia treenipäiväkirjana. Tallivihkoon, kun ei koskaan muistanut rustata mitään ja jos muistikin, oli kynä kateissa tai se ei toiminut.

Kirjoittaminen on jotain, mistä pidän suuresti ja pikku hiljaa homma lähti niin sanotusti lapasesta.


8. Millaisista blogeista itse pidät?

Rehellisistä ja hyvin kirjoitetuista. Kun teksti on kirjoitettu hyvin, se on helppo ja vaivaton lukea.

Rehellisyys on sitä, että uskaltaa myöntää, jos ei osaa tai onnistu. On aivan sama, onko kyseessä blogi, facebook vai naama fyysisesti tuossa vieressä, jos kaikki on aina ihanaa ja kaikki menee aina putkeen, jotain jää kertomatta.

Kun jotain jää kertomatta, syntyy kateus ja väärien asioiden vääränlaista tavoittelua.


9. Mitä muuta harrastat kuin hevosia?

Kun harrastaa hevosia, jääkö aikaa muuhun?


10. Mitä harrastusta haluaisit kokeilla? (Hevosten parissa tai muualla.)

Vipsun kanssa haluaisin kokeilla ihan kaikkea, mitä hevosen kanssa voi tehdä. Hevosagility on selvänä tavoitteena ollut jo pitkään. Vammautumisen myötä ihan normiratsastuskin olisi jo pitkästä aikaa kivaa.

Jos olisi aikaa, liittyisin harrastelijateatteriin.


11. Kenelle haluaisit lähettää terveisiä? Millaisia?

Edes menneelle koiralleni Ozzylle haluaisin kertoa, että minun on sitä ikävä! Haluaisin pyytää Ozzyltä anteeksi, etten pystynyt muuttamaan elämän kulkua.


11 kysymystä (Aamu-Tuima)

1. Kauan olet harrastanut hevosia?

Tuntuu iänkaikkisuudelta. Joskus ala-asteaikoina aloitin Messilässä alkeiskurssin ja suorittelin aimo rivin merkkejä. Myöhemmin opiskelut sotki harrastusta, joka sittemmin on taas muuttunut aktiiviseksi. Eli kauan =)


2. Miksi valitsit juuri ratsastuksen?

Silloin aikanaan ei oikeastaan tuntunut olevan vaihtoehtoja. Lajeja on sittemmin tullut huomattavasti lisää, kuten myös harrastusmahdollisuuksia.


3. Hienoin koululiike minkä osaat?

No jaa-a. Joskus onnistuu, joskus ei. Enemmän ehkä kiinni hevosesta, että millä tasolla mennään, mutta perusjutut, kuten väistöt sujuvat eri askellajeissa. Tosin nyt, kun olen vammautunut, ei suju oikein mikään. Ei edes perusjutut.


4. Korkein este minkä olet hypännyt?

Mitattuna taitaa olla 120cm. Aina ei ole ollut mittaa mukana ja joskus sitä yksittäistä on sitten korotettu ja korotettu. Oi teinivuodet.


5. Esteet vai koulu?

Kouluratsastus on kaiken perusta ja sitä on syytä harjoitella, mutta esteet. Mielellään maastoesteet.


6. Lempihevosesi?

Oma tietysti, eli Vipsu. Mutta matkalla on jäänyt yksi iäksi sydämeen - Doppsko Wandersmann.


7. Kilpailetko?

En. Ellei totoamista lasketa =P


8. Helpoin askellaji ratsastaa?

Riippuu täysin hevosesta. Yleensä pidän enemmän harjoitus- kuin kevyestä ravista. Vammaisuudesta johtuen täytyy kuitenkin sanoa, että eipä tule paljon muuta kuin käyntiä mentyä, sitäkin matkustajana.


9. Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastit itsenäisesti?

Se taisi olla new forest tms poni. En muista koko nimeä, mutta olisiko tuota kutsuttu Rudiksi.


10. Ihailetko ketään ratsastajaa?

Ei tule yhtään nimeä mieleen. Hyviä ratsastajia on paljon, mutta siihen sakkiin mahtuu liian monta sisäisesti rumaa ihmistä, joten aikuisella iällä ihailu on jäänyt jälkimmäisen vuoksi vähemmäksi. Välillä on kuitenkin ilo katsoa luontevasti sujuvaa yhteistyötä hevosen ja ihmisen välillä jossakin tietyssä tilanteessa, jollakin tietyllä kertaa. Sillä hetkellä ihailen sitä ihmistä ja sitä hevosta. 


11. Missä haluaisit kehittyä enemmän?

Nyt haluaisin saada toimintakykyä takaisin, eritoten henkisellä puolella. Itsenäinen toimiminen hevosen kanssa (ratsastaminen, ajaminen) olisi kova juttu. 



11 kysymystä haastetuille

1. Missä kulkee raja?
2. Kerralla kunnolla vai vähän kerrallaan pitkällä aikavälillä?
3. Kv, Pv vai Lv? Miksi?
4. Kengillä vai ilman?
5. Mieleenpainuvin hevonen?
6. Jarrut vai kaasu?
7. Mikä kuivike ja miksi?
8. Munat paistettuna, keittettynä, uppona?
9. Mikä sai harrastamaan hevosia?
10. Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua?
11. Haastavinta hevosessa?



Haastan

1. http://ravivalmentaja.blogspot.fi/
2. http://luokki-ja-satula.blogspot.fi/?m=1
3. http://salaisuusrok.blogspot.fi/
4. http://munia-ja-pesia.blogspot.fi/
5. http://markanpilkkuja.blogspot.fi/
6. http://aakon.blogspot.fi/
7. http://riimu.blogspot.fi/
8. http://silatvinossa.blogspot.fi/
9. http://onninblogger.blogspot.fi/
10. http://annantalli.blogspot.fi/
11. http://penanelamaa.blogspot.fi/