Takanen ei juurikaan enää turvottele, mutta se on edelleen lämmin keskimäärin joka toinen päivä. Parin päivän vapaan jäljiltä takanen on erinomainen ja ajoreissua seuraavana päivänä jalka on kaikkein huonoimmillaan.
Ulospäin jalan "huonous" ei näy, koska mahdollinen vamma ei aiheuta ontumaa eikä edes pientä epäpuhtautta. Turvotustakaan ei siis ole. Jalan oireet ovat jojoileva lämpö ja tapa, jolla Vipsu jalkaa lepuuttaa sekä tapa, jolla Vipsu nostaa jalan esimerkiksi kavioita putsatessa tai kengityksen yhteydessä. Jalka on kuvattu ja ultrattu eikä vikaa löydy. Kenties kokeilemme jossain kohtaa magneettikuvausta, tai sitten annamme jalalle yhä vain aikaa ja rakkautta.
Hieman reilun kuukauden päässä siintävä näyttely on tuonut harjoituksiimme uudenlaista vaihtelua. Paikallaan seisominen talutettuna alkaa jo sujua. Pysähtymisestä ei kärryjen kanssa tule edelleenkään mitään. Päinvastoin.
Lenkin jälkeen Vipsu on maltillisempi ja tämä on pyritty hyödyntämään. Lukuisista lenkin jälkeisistä tai sen loppusuoralla tehdyistä pysähdyksistä ei ole seurannut kuitenkaan mitään konkreettista iloa. Liikkeelle lähtö on yhä ryntäilyä. Pysähtymistä liikkeelle lähdön jälkeen ei tapahdu. Ei ennenkuin kilometrejä on takana vähintään seitsemän ja silloinkin vain, jos ne seitsemän kilometriä on edetty juoksemalla. Hiki pitää olla.
Miksi me niin pakkomielteisesti sitten haluamme oppia pysähtymään? Mielestäni se on ennenkaikkea turvallisuuskysymys. Lenkillä voi osua eteen tilanne, jossa hevonen on saatava seis. Näyttelyssä olisi hienoa, jos hevoselle saataisiin verryttelyn jälkeen vaihdettua tuomari "vauhdissa" rattaille.
Kauhukuvissa oma kokemattomuus ja hitaus kostautuvat tässä joko niin, että hevonen pääsee karkuun tai asianosaiset satuttavat itsensä vaikkei hevonen karkaisikaan. Viimeisinpänä, mutta mielessä kuitenkin, on vaikutus arvostelutulokseen. Ja, jos me joskus oppisimme pysähtymään, voisimme kenties siirtyä ravikärrystä valjakkoon...
Toisaalta. Olemme tehneet valtavasti töitä opettaaksemme Vipsulle, ettei sen tarvitse enää juosta reikäpäässä. Että on ihan ok ja jopa suotavaa hölkkäillä rentona ja käydä pitkillä kävelyillä. Vasta hiljattain on alkanut vaikuttaa siltä, että oppi alkaa iskostua hevosen päähän. Joskus jopa kaverin kanssa, kunhan kukaan ei erehdy ohittamaan. Tässä valossa edessä on pitkä, kärsivällisyyttä kysyvä tie, muttei kuitenkaan mahdoton sellainen.
Ja sitten taas toisaalta...pitäisikö tamman antaa huvikseen startata vaikka paikallisraveissa, kun se tuntuu niin rakastavan sitä reikäpäässä juoksemista...Paine on kova tehdä poni onnelliseksi.
Eilen pysähtymisiä harjoiteltiin kärryjen kanssa puolisen tuntia. Normaalista poiketen pomppiminen jäi vähemmälle. Kenties osin myös siksi, että harjoituksia ei aloitettu välittömästi vaan vasta ensimmäisen puolen kilometrin jälkeen. Pysähdyksistä ei seurannut pomppimista, muttei myöskään rauhallista seisoskelemista.
Jos harjoitus toistetaan muutamaan otteeseen, Vipsu huomannee, että homman nimi on nimenomaan seisoskelu ja harjoitukset voivat edetä kahdella tavalla:
1. Hevonen oppii nopeasti harjoituksen tarkoituksen ja noudattaa tarkoitusta rutiininomaisesti, muttei muutoin.
2. Hevonen oppii nopeasti harjoituksen tarkoituksen ja alkaa kapinoida voimakkaasti harjoitusta vastaan.
Toivon vaihtoehtoa yksi, josta on helpompi jatkaa eteenpäin.
- J
Oletteko siis menossa J-suunnan kantakirjaukseen? Siellä palkinto tulee suurimmaksi osaksi kilpailutulosten perusteella, eli ei sitä arvostelua kannata ressata liikaa. Hevosen ei myöskään tartte osata pysähtyä kuskia vaihdettaessa.Raveissakin kuskia vaihdetaan useimmiten niin että hevosen annetaan kävellä samalla, tai kuskin voi pyytää hakemaan hevosen katokselta jos vaihtotilanne epäilyttää.
VastaaPoistaMutta noin muuten pysähtyminen on kyllä turvallisuuden kannalta tärkeä taito. Omilleni opetan sen heti varsana ajo-opetusvaiheessa. Aikuiselle varmaan on vähän hankalampi opettaa mutta ei mahdoton. Mä käytän makupaloja apuna eli välillä ihan huvikseni ajolenkillä pysäytän hepan, tulen pois kärryistä, käyn antamassa sille namin ja kehun. Ensin tätä kannattaa tietty harjoitella silloin kun hevonen on rauhallisella mielellä eikä silloin kun se käy kuumana.
On tässä vuosien mittaan tullu kyllä tilanteita etyä pysähtymistaidosta on ollut hyötyä. On mm. kärryistä irronnut pyörä ja katkennut aisa kesken lenkin. Silloin on kyllä ollut ihan kiva, kun heppa on osannut seisoa paikallaan sen aikaa kun olen ottanut kärryt irti!
Joo J-suunnalle. Stressissä varmaan suurin osa on sitä, kun ei yhtään tiedä, millaiseen tilanteeseen on menossa. En esimerkiksi tiennyt, että tulokset vaikuttaa noin paljon =)
PoistaTämä ravimaailma on tämmöiselle ratsutytölle niin kovin ihmeellinen paikka. Mutta samalla niin koukuttavan houkuttava!
Hevosen ei varmaan normaalitilanteessa näyttelyssä tarvikkaan pysähtyä, mutta jos joudun itse sitä näyttelyssä verryttelemään niin pysähtyminen on ainoa vaihtoehto, koska vasen jalkani on vammautunut ja paikallaan ollessakin tarvin välillä apua. Hölmöä sinänsä lähteä tällä hevosella ja jalalla yhtään mihinkään, mutta...Mietinkin, voiko kuskin tai tässä tapauksessa tuomarin juoksuttaa katokselle.
Täytyypä kokeilla tuota lahjontaa myös tässä. Kiitos hyvistä vinkeistä muutenkin!
Kannattaa "opetella ulkoa" ne jalostusohjesäännöt jotka löytyy Hippoksen sivuilta, sillä siellä selitetään juurtajaksain J, T, R ja P suunnan kokeiden sisältö ja arvosteluperusteet sun muut. :) Itse tavasin niitä Selmaa kirjatessa T-osion kohdalta ja nyt on opiskelussa ollut R-kirjausken kiemurat. Toimiikohan tämä suora linkki.. http://www.hippos.fi/files/1456/jalohje_sh_net.pdf Heti on paljon viisaampi olo kun tuon on kahlannut läpi! :D
PoistaPaitsi että tuolla: http://www.hippos.fi/jalostus_ja_nayttelyt/jalostusohjesaannot/jalostusohjesaanto_suomenhevosille?C=1238&xmid=476 on sanottu miten se palkitseminen menee ennätyksen perusteella. :) Muistelin, että tämäkin löytyy tuolta jalostusohjesäännöistä, muttei löytynytkään.
VastaaPoistaKiitos Maiju linkeistä! Vähän viikonloppulukemista =)
PoistaJoo, siis J-suunnan kirjauksessa palkinto tulee periaatteessa ihan suoraan kilpailutulosten perusteella. Näyttelyssä pitää mennä jotain todella pahasti pieleen, jotta palkintoa alennetaan, ja toisaalta taas ei ole mahdollista saada parempaa palkintoa kuin mihin ravitulokset yltää, vaikka olisi näyttelyssä kuinka hieno. Palkintoa voidaan myöhemmin korottaa jos joko omat tulokset tai jälkeläisten tulokset antavat siihen aihetta. Nää tosiaan löytyy kaikki noista Maijun antamista linkeistä. :)
PoistaItse olen kaksi tammaa kirjannut J-suunnalle ja silloin kun tuota mun suikkulaista tammaa kirjattiin niin pyysin tuomarin hakemaan sen katoksilta. Kyllä se ainakin silloin onnistui. Tamma on vähän kovasuinen ajettava eikä jarrut aina ihan toimi. Ja kun olin itse ajanut sillä melkein aina kilpaa, niin eihän se ollut tottunut siihen ohjastajanvaihto-operaatioon ollenkaan. Sille tulikin ajokokeesta arvio: "Hyvänpuoleinen, kovasuinen ja hieman omapäinen ajaa." Ihan paikkansa pitävä lausunto kyllä. :) Ja sulla kun on tuo oma liikuntarajoite, niin voit minusta hyvin pyytää katokselta hakua sen perusteella, silloinhan se ei edes mene hevopsen toimimattomuuden piikkiin. :D Ajokokeelle ei ole pisteissä omaa kohtaansa ollenkaan, mutta se vaikuttaa varmaankin luonne- sekä liikepisteisiin. Tuomarit saattavat kokeilla radalla pysäyttämistä ja peruuttamista, mutta jos ne eivät onnistu niin ei se mikään katastrofi ole. Saattaa vain tulla arvosteluun lausunto, että "ei peruuta" tms.
Eipä kestä, kiva jos voin olla avuksi. :) Tuli tuosta Annan kommentista mieleen, että nyt Kiuruvedellä kirjattu T-ori (kylläkin hylättiin) oli sellaisen vanhan papan hevonen ja jos meni niinkuin luokkakavereiden kanssa ymmärrettiin, niin pappa pyysi paikan päällä jotain koulun opiskelijaa ajamaan sillä sen ravikokeen ja myös esittämään. Eli eipä tosiaan luulis olevan kauhea katastrofi pyytää valjaskatokselta hakemaan jos kerran voi paikan päällä pyytää jonkun esittämäänkin koko hevosen! :D
PoistaKiitos näistä. Stressi alkaa helpottaa =) Kysyn ainakin, että jos ei ole kamalaa vaivaa niin tulee hakemaan hevosen katokselta. Riippuu varmasti siitäkin, kuinka kamalasti niitä hevosia siellä on. Tai tuomarin asenteesta. Lohdullista myös kuulla, ettei ole niin justiinsa, koska Vipsu on uusille ihmisille aina aluksi hankala. Eli tuomari saa melko varmasti kyydit, ja ihme on, jos saa hevosen peruuttamaan =D Ehkä me otetaan "epäonnistumiset" komedian kannalta.
VastaaPoistaVoi paapan T-oria - hylätty, miten hylkäys voi edes olla mahdollista o.O
Todennäköisestihän tässä käy varmaan niin, että VIpsu on oikea hellantelttu siellä näyttelyssä ihan vaan siksi, etten minä ole rempomassa naruista =D
VastaaPoista