Taas on joku vekki jalassa. Kivasti siinä vuohiskuopan kupeessa, että varmasti kaikki kura ottaa osumaa. Jotenkin tänään oli vaan tosi paska päivä. Ihan kaikilta osin. Olin ihan hyvän tuulinen ja rauhallinen, mutta tuntui, että kaikki vaan menee jotenkin taas mutkan kautta. Kotona, töissä ja tallilla.
Vaan on tässä kehitystäkin päässyt käymään. Aiemmin aina hysteerinen liikkeelle lähdön hetki on viimeiset kaksi kertaa sujunut rynnimättä. Olen saanut rauhassa irrotella hevosen piuhoista ja laskea matkaan. Tallin käytävältä siis.
Sunnuntaina liikkeelle lähtö oli kaiken kaikkiaan mallikas, tänään jyräämisen sijaan otettiin pikavauhtinen peruutus, kun hevoseen iski taas viime hetken hätäännys. Takasuojista Vipsu ei vaan tykkää, ei varsinkaan jos jalassa on yksikin vekki. Ihan sama, onko vekki osumalinjalla suojan kanssa. Olimme käytävän perukoilla, joten saattoihan pitkä käytävä aiheuttaa suorituspaineita, varsinkin kun starttiravuri odotteli ovella vuoroaan. Suorituspaineet ja ujostelut päättelin puhtaasti siitä, että hevoseni yritti piiloon kaverinsa karsinaan.
Lenkillä ei ehditty kauaa olla, kun jouduin toteamaan hevosen jotenkin oudon haluttomaksi ja tuskastuneeksi. Kevyessä hölkässä liike muuttui koko ajan pahemmaksi. Jalassa on jotain pielessä. Toivon, että ongelma on täysin haavan aiheuttama ja menee haavanhoidollisesti aikanaan ohitse. Samalla pelkään potentiaalista katastrofia ja suunnittelen jo jalkojen vuoraamista kevlarsuojilla 24/7.
Tai sitten tämä on jokin kohtalon kosto siitä hyvästä, että ilmoitin hevoseni näyttelyyn. Olisihan se liian hyvää ollakseen totta, jos hevonen ehjänä pysyisi kahta viikkoa kauempaa. Toisaalta, ei tunnu muille olevan maailmanloppu haava hevosen jalassa, mutta minä alan tämän talven jäljiltä olla täydellisen kyllästynyt, kuten myös hevoseni. Tämän saimme jälleen kerran huomata haudetta kääriessämme. Aina niin yhteistyökykyinen tammaeläin ei tahdo enää.
Viikonloppuna treenattiin esiintymistä näyttelyssä. Kuten meille tänään oivallisesti asia esitettiin: "Näyttelyyn mennään näyttäytymään, ei harjoittelemaan!" Tämä lausunto on kuultu vastikää eläkkeelle siirtyneen tuomarin suusta. Meille se tuli mutkan kautta. Varmasti se on tottakin.
Lauantaina meitä auttoi treenissä hyvä ystävämme, näyttelyitä enemmän kiertänyt Riikka. Riikka ei ole hevosia juoksija puolelle kantakirjannut, mutta näyttelyissä on tullut muuten pyörittyä. Arvosteluosuus ja juoksutukset ovat hallinnassa. Riikalta on saatu monta hyvää vinkkiä ja huomiota hommaan mukaan. Paras anti lienee kuitenkin Riikan auktoriteetti suhteessa Vipsun esittäjään, joka ei tahdo kuunnella minkäänlaista palautetta allekirjoittaneen suusta kuultuna. Ei rakentavaa eikä muutakaan.
 |
| Tässä mietitään jalkojen asentoa edestä päin. Siinä on myös se pilaamani etutukka oikein paraatinäkymässä.. |
 |
| ..ja taas sivulta.. |
 |
| Tänne mennään jos ehjänä pysytään =) |
- J
Haava-asiaan ei voi sanoa muuta kuin perinteinen "voi Vipsu". Näyttelytreeni sen sijaan näyttää selvästi tuottavan tulosta, sivusta otettu seisotuskuva alkaa olla jo kuin oppikirjasta. :)
VastaaPoistaKiitos kiitos =) Etujalat edestäpäin ovatkin osoittautuneet todelliseksi haasteeksi. Yleensä Vipsu seisoo hieman kärjet sisäänpäin ja kuten kuvassa näkyy, nyt päinvastoin.
PoistaSivukuva on tosiaan hieno!
VastaaPoistaHätäileminen liikkeelle lähtiessä on ravureilla aika tavallinen ongelma. Monesti niitä ei ole koskaan kunnolla opetettu lähtemään rauhallisesti, ehkä ei ole ollut tarvetta opettaakaan jos on aina ollut toinen ihminen päästämässä irti. Itse, kun touhuan melkein aina yksin, oon opettanut hevoset varsasta lähtien makupalojen avulla lähtemään rauhallisesti. Eli kun irrotan hevosen ketjuista, ei lähdetä heti liikkeelle vaan annan sille makupalan ja rapsuttelen, saatan laittaa ketjut vaikka takasin kiinni ja taas irrottaa ja syötellä namia. Näin varsa ei opi siihen että ketjujen irrotus tarkoittaisi heti liikkeelle syöksymistä. Hätäilijöille olen tehnyt sitäkin, että kylvän heinää hevosen kulkureitille käytävälle ja/tai pihalle ja annan sen pysähdellä syömään. Tälöä tavalla olen saanut kaikki hepat mukavan rauhallisiksi lähtijöiksi niin että ehdin rauhassa kiivetä kärryille ja sulkea tarvittaessa ovetkin perässäni. Helpompaa opettamunen tietysti olisi jos olisi avustaja palkitsemassa hevosta makupaloilla, mutta yksin touhutessa pitää välillä vähän soveltaa. :)
Kiitos! JA kiitos taas näistäkin tipseistä! Arvostan todella, että maltat kertoa näitä, oikeasti meille tarpeellisia asioita.
PoistaTäytyy kokeilla tuota heinää pitkin käytävää vinkkiä joku kerta. Siinä ei varsinkaan ensimmäisellä kerralla ehtinyt edes ajatella, että työntäisi namia naaman eteen, kun hevonen meni jo =)