Poni on nyt saanut olla kärryttä kohta viikon. Se on syönyt kipulääkettä ja perjantaista asti myös Hippozolia (omepratsol) vatsan suojaksi. Monta pointtia jälkimmäisessä.
Ennen kaikkea ennaltaehkäisy. Kun ponilla on kipuja ja pelkoja, sekä mainittuja kahta kiihtyvässä ringissä vuorotellen keulien, hoidan mieluummin vatsaa nyt kuin myöhemmin. Olettaen, ettei vatsassa jo lähtökohtaisesti ollut jotain, mikä kenties johti tai edes auttoi tilanteen eskaloitumiseen.
Siitä päästäänkin jouhevasti kohtaan kaksi - Potentiaalisen ongelman ratkaisu. Nyt ei olla akuutisti kiusaamassa ponia reissaamisella ja paastoamisella, joten hoidetaan olettaen, että ehkä siellä masussa jotain voisi ollakin. Mahdoton se ajatus ei valitettavasti ole.
Poni on erittäin stressiherkkä, se on ikidieetillä ja vaikka ruokintavälit meillä on verrattaen lyhyet, ei pienet annokset ehkä riitä pufferoimaan edes sitä lyhyttä taukoa. Varsinkin ruoka-aikoina poni ilmaisee tyytymättömyytään, haukottelee, nakkelee niskojaan ja kuopii. Eritoten kuopiminen on aika uusi ja sitäkin raivokkaampi juttu. Ainoat muutokset rauhallisuudesta tähän pisteeseen ovat rutiinin muutokset ruokinnassa (oikeasti tosi iso juttu, vaikka ruokintakertoja nimenomaan on lisätty) ja tarjotun heinän määrä (sitäkin tosin lisätty hieman tukihoidon nimissä).
Tarvii varmaan alkaa taas liotella Legon heinät, että pystyy lisäämään määrää ennestään. Olki olisi kova lisä, mutta mistä sitä syömäkelpoisena saa? Tiedustelujeni perusteella ei mistään. Toivon, että kärryttelytraumat jäisivät taaksepäin eikä tarvisi miettiä heinähommia gramman tarkasti. Kunnon treenissä poni kuitenkin kuluttaa ihan mukavasti, semilevossa ei niinkään.
Ollaan kohdassa kolme. Koska ponilla selkeästi on epämukavuutta ja paikat arkana, se saa kipulääkettä. Kipulääke voi sekin ärsyttää mahaa, joten ollaan osin edellä mainittujen äärellä.
Oli tilanne mikä tahansa, vatsan suojaus on varsin perusteltua. Minulla on ollut tapana syöttää vatsansuojalääkkeitä aina stressaavissa tilanteissa tukihoitona, joten perusasioiden äärellä ollaan. Se, mikä nyt poikkeaa, on lääkevalmiste. Miten helppo se onkaan annostella ja antaa!
Hippozol annetaan rehun seassa, kuivana. Se tuoksuu jopa vaarallisen vahvasti omenalle. Olen ymmärtänyt, että aivan kaikki hevoset eivät arvosta kyseistä lääkettä, mutta Legolle uppoaa. Varmaan koska krooninen nälkä ja se saakelin dieetti. Mutta pääasia, että uppoaa ja melkein uskaltaisin väittää, että tehoaa, Toki vaikea sanoa, mikä vaikuttaa eniten, käsittely, tauko, tähtien asento, kipulääke vai vatsalääke.
Sitten hieman randomjuttu. Lego on polvivaivansa jälkeen vaatinut kevyttä rauhoitusta kengitykseen. Jälleen kipu ja kaikki oheisongelmat. Tänään Legolla oli kengitys ja ajattelin, että tarvinnee kevyen päiväkännin, vaikka viimeksi menikin hyvin selvinpäin. Päiväkänni, koska onnettomuus, kivut ja hysteria äänille. Vaan eipä ottanut poni nukahtaakseen. Päinvastoin. Meni ja piristyi. En sitten keksinyt muuta kuin tunkea korvat täyteen pumpulia. Siinä se pieni ongelma, että Legon korviin ei kosketa. Oltiin kuin jossain nyrkkeilykehässä, kun poni väisteli päällään ja minä oioin ranteitani kohti sen korvia. Kävi lopulta yllättävän helposti. Voittajafiilis ei kauaa kestänyt. Pumpulit olivat vajaassa minuutissa pitkin poikin lattioita. Lopulta päädyttiin lainahattuun. Se oli tehokas myssy. Peitti korvat, melkein silmät ja tainnutti ponin.
Ehkä helpoin kengitys ikinä.
- J
Ei kommentteja