Varasin sekä Legolle että Vendalle ajat Hyvinkäälle Legon onnettomuuden jälkeen. Legolle, koska halusin varmistua, ettei mitään mennyt rikki ja selvitellä, ettei taustalla vain olisi jokin terveydellinen ongelma. Vendalle, koska fyssari suositteli tutkimaan selän. Samalla ajattelin, että napattaisiin allergiatestit ja kurkattaisiin, miksi maha niin pömpöttää. Sitten Legon tilanne eskaloitui ja käytiin kääntymässä Viikissä. Vendan ajoista peruin vain toisen, sen vatsaan liittyvän. Ajatus oli, että mennään sitten koko komppania, kun Lego saa lääkekuurinsa suoritettua.
Eihän nämä hommat koskaan meillä maaliin ihan täysillä mene.
Tänään matkustettiin Vendan kanssa Hyvinkäälle. Koska Venda on mitä innokkain matkustaja, reissu alkoi aikataulussa ja hyvin. Hevonen matkusti hienosti. Puolessa välissä matkaa puhelimeni soi. Palaan myöhemmin tarkemmin tuon puhelun sisältöön, mutta se oli puhelu, jollaista en odottanut vielä saavani. Sellainen puhelu, joka pistää asiat ja mielen hieman huteraksi ja sekaisin. Onneksi en ollut matkassa yksin. Tuntui, etten saanut pidettyä yksinkertaisintakaan ajatusta kasassa ja jalkani olivat yhtäkkiä sekä hyvin huterat että raskaat.
Klinikalla pääsimme heti itse asian äärelle. Vendalla oli pieniä keskittymisvaikeuksia kaiken kertyneen energiansa kanssa. Asiaa ei helpottanut näköpiiriin ilmestynyt shetlanninponi, johon Venda koki välitöntä tarvetta tutustua. Ontumatutkimus suoritettiin, mutta puudutukset jätettiin tältä kertaa etukäteisolettaen tuloksettomina tekemättä. Fiksua.
Koska röntgeniin kuitenkin mentiin, huikkasin oven välistä hoitajalle, josko nappaisi hiekkakuvankin samalla. Se passasi. Ja oli lopulta ainoa, mistä tehtiin löydös. Vendallahan ei ole vielä hiekkaa ollut murustakaan viisi vuotisen taipaleensa aikana (asia faktana tiedossa, koska kuvattu vuosittain, viimeksi syksyllä). Hiekattomuus on ollut henkilökohtainen ylpeyden ja ilon aihe, josta joudumme nyt luopumaan. Hiekkaa on 4x20cm massa ja rippeitä sen häntänä.
Olen luottavainen, että tuo saadaan ulos, kun ei ole kauaa ehtinyt olemaan, mutta samalla olen pohjattoman huolissani saadaanko se todella pois ja jos niin millaisella ponnistuksella. Kolmen viikon päästä pitäisi olla kontrolli, mutta puhelun saatuani en ole varma pääsenkö minä silloin mukaan. Tuntuu pelottavalta ja tuntuu pahalta. Kaikki tuntuu tapahtuvan pahimpaan mahdolliseen aikaan.
Kävi miten kävi, nyt syödään porukalla puurot ja toivotaan, että kohta ollaan kunnossa kaikki. Siitä on sitten hyvä startata elämämme kesään.
Kiitos jälleen Hyvinkää ensiluokkaisesta hoidosta, hyvästä palvelusta ja siitä, että muistatte meidät. Eritoten, että muistatte Vipsun - se merkitsee meille enemmän kuin kukaan ymmärtää!
- J
Toivotaan, että olette kaikki pian kunnossa! Meillä sama homma, Albertilla ei ole koskaan ollut hiekkaa mutta alkuvuoden kuvauksessa yhtäkkiä olikin. Hiekka on kyllä ikävä pirulainen, mutta Ruusalla on ollut sitä niin pitkään että olen huomannut, että kun säännöllisesti hoitaa ja seuraa tilannetta niin ei-patologinen syömäri voi sen kanssa elää.
VastaaPoistaKiitos! Toivon, että mekin selvitään hiekasta paitsi säikähdyksellä myös säännöllisellä hoitamisella.
PoistaToivottavasti hiekka tulee ulos helposti ja onneksi sulla on varma tieto, että se ei ole siellä ollut pitkään. Hiekka kyllä voi aiheuttaa vaikka mitä vaivaa ja oireilua.
VastaaPoistaMäkin tykkään Hyvinkäällä siitä, että ne muistaa hevosen jutut vuosien takaa, tosin se saattaa olla myös merkki siitä, että on eräänlainen kanta-asiakas :D
Tsemppiä <3
Kiitos! Kai sitä tästäkin suosta taas noustaan. Kyllä se juu taitaa olla kanta-asiakkuuden merkki, että muistetaan XD
Poista