Venda on ollut siitä kiva hevonen ajaa, että vaikka perä lentää ja kavioita joutuu joskus varomaan niin ryöstänyt se ei ole oikeastaan koskaan (radalla pari kertaa keskusteltu) eikä laukka ole ollut mitenkään erityisen herkässä. Venda ei oikeastaan ole osannut laukata kovinkaan hyvin. On siis menty pääsääntöisesti ravia, ei minkään nimistä askellajia, peitsattu ja köyrypukkilaukattu. Mutta jollain oudolla tavalla hevonen on ollut loikkimisestakin huolimatta hallinnassa.
No, sitten kävi niin, että Venda veti taas kerran nurin. Ei tosin kärryjen kanssa. Etujalat päättivät luistaa vasemmalle ja takajalat oikealle. Ranka otti siinä vähän rajumpaa kiertoa. Vaikutti, että selvittiin säikähdyksellä. Mutta sitten ravi pikku hiljaa alkoi muuttua työläämmäksi. Toisen etujalan liikerata muuttui.
Oirehdinta etujalassa oli samankaltaista kuin ennen polvien operointia, mutta kuvissa ei näkynyt selittävää. Fysioterapeutti paikansi ongelmaa yhä uudelleen ja uudelleen kohti lanneselkää. Takajalat tuli tasajalkaa, jos koitettiin ottaa laukkaa. Hoidolla se oli hetken parempi ja sitten taas ei. Jumpasta huolimatta selkä meni jopa hetkittäin huonommaksi. Kiertoliikettä lanneselästä ei juuri irronnut. Otettiin sitten laukka ohjelmistoon ihan tosissaan. Fyssarin mukaan siitä saattaisi olla paljonkin apua. Ja olihan siitä, kunnes sitten taas ei ollut.
Laukkaa aloitettiin siis harjoitella kärryjenkin edessä ihan tosissaan. Alku oli haparoivaa, mutta vauhdin kautta päästiin rytmiin. Takapään liike parani ja avaavien laukkavetojen jälkeen ravi kulki aivan uudella tavalla. Sitten alkoi takajalkojen tasapompotus ja ravikin tökki taas. Lanneselkä oli huonompi. Todettiin, että tulisi tutkia tarkemmin.
Tässä klinikalle pääsyä odotellessa olemme kuitenkin jatkaneet jumppaa ja laukkaharjoituksia. Taas sujuu paremmin. Eritoten se laukka. Kävi niin, että siitä innostui sekä hevonen että kuski vähän liikakin. Meillä on tontilla oikeastaan pelkkää mutkaa ja sitäkin lyhyenlaisesti. Ne vähät pätkät, joissa mutkat ovat loivia ja pohja suunnilleen siedettävä, on päästetty varsin reipasta.
Aluksi Venda malttoi siirtyä laukasta takaisin raviin ja jopa käyntiin ihan vain ääniavuilla. Sittemmin sillä on vauhti kiihtynyt, kunto kasvanut ja into lisääntynyt. Ei se edelleenkään ryöstä, muttei se oikein malta lopettaakaan. Esimerkiksi loppukäynnit ja kevyet lenkit ovat muuttuneet loppulaukoiksi ja vauhdit "kevyillä" lenkeillä ovat olleet parhaimmillaan kolmea neljää. Ei se nyt ihan mahdotonta vauhtia ole (vähän vajaata neljääkymppiä, jos autolla ajaisi), mutta meidän olosuhteisiin nähden pelottavaa menoa. Ainakin näin sivusta katsojan kannalta.
Puoliksi tosissani mietin, ottiko poni jonkun kimmokkeen ja sinkoilee kärryineen vähän niinkuin tavan vuoksi. Naapurin hevoset ottivat aluksi kimmoketta, mikä on tietysti vähän ikävää meille kaikille, mutta onneksi tilanne vaikuttaa niiltä osin rauhoittuneen. Toki meillä välillä pihassakin joku innostuu ja tahtoo mukaan, mutta toistaiseksi aidat ovat tätä iloittelua tehokkaasti rajoittaneet.
Toivotaan, että tuo joskus vielä malttaa ravata tai ylipäätään pystyy ravaamaan kunnolla. Kenties olemme keskiviikon klinikkareissun jälkeen asteen verran viisaampia.
- J
Ei kommentteja