Mikä mieltä painaa...?

Eilen kaikki meni paremmin, muttei voi sanoa, että Vipsu olisi oma viehättävä itsensä. Tuntuu turhauttavalta, kun ei pääse hevosen korvien väliin ja ymmärrä, mistä kenkä puristaa.

Koska sunnuntainen selkäännousu käytävällä oli pienimuotoinen sekasotku, sovittiin että Tytti käy käytävällä selässä. Riikka sai kuitenkin houkuteltua Jennyn selkään. Eikä siinä oikeastaan houkuttelua tarvittu. Alastulo oli taas yhtä sulava kuin yleensäkin. Tiukat toppahousut tekivät siitä ehkä kuitenkin hieman hankalamman, kun Jenny jäi housuistaan kiinni satulaan. Sekään ei Vipsua häirinnyt.

Tytti ratsasti Vipsun kentälle ja matka sujui hyvin. Edes naapurin savuttava piippu ei tällä kertaa häirinnyt, kuten pari viikkoa aiemmin. Kentällä Vipsun liikkeet eivät olleet yhtä sulavat kuin yleensä. Ravi ei ollut rento, mutta taivutukset onnistuivat silti. Myös vaikeaan suuntaan, eli oikeassa kierroksessa. Harjoitukset lopetettiin heti, kun alkoi tuntua, että kohta Vipsun keskittyminen herpaantuu. Pääasia, että hevoselle jää hyvä mieli.

Kotimatkakin sujui huomattavasti sunnuntaista rauhallisemmin. Tytti talutti Viban talliin ja matkalla käytiin vain pari keskustelua siitä, saako Vipsu sipsuttaa.

Olisi silti mukava ymmärtää, miksi Vipsu on ollut kireänä. Onko kipuja, onko epämukavuutta. Tapahtuuko tallilla jotain, mikä stressaa. Onko tekemistä liian vähän, kaipaako Vipsu virikkeitä. Vai kaipaako Vipsu lomaa.

Joulun jälkeen tätä asiaa on tarkoitus alkaa selvittämään isolla kädellä. Vaikka kaikillahan meillä on välillä heikompia hetkiä, nyt ei riskeerata.

Ei kommentteja