Jenny haki Vipsun sisälle tallille saavuttuaan. Vipsu odotti jo portilla. Harjaamiset ja satuloimiset sujuivat, kuten aina, hyvin - jopa paremmin kuin yleensä. Jenny iloitsi uudesta innostuksestaan Join Upista - Tytti ja Riikka pyörittelivät silmiään..Sitten lähdettiin sänkipellolle hoitamaan päivän ratsastuspuoli. Vipsu oli rauhallisempi kuin aikoihin. Seisoskeli vain ja odotteli.
Sänkipellolle ratsastetaan kesälaitumien läpi. Kun viimeinen aitatolppa oli ohitettu, pomppiminen alkoi. Jokin sänkipellossa sanoo Vipsulle - Nyt kaasua! Jennyn tulkinta on, että Vipsua on hiitattu sänkipellolla ja sänkipelto edustaa Vipsulle äärimmäistä eteenpäinpyrkimystä. Kun sitten ratsastaja ottaa kiinni, eikä anna juosta kaahottaa kaasu pohjassa kaakkoon, Vipsu hermostuu. Vipsu ei ymmärrä, miksi ei saa tehdä, mitä sänkipellolla on aina tehty.
Kun Vipsu ei saa mennä eteenpäin haluamaansa tahtiin, Vipsu alkaa sipsuttaa. Kun Vipsu ei saa mennä haluamaansa suuntaan haluamaansa tahtiin, Vipsu alkaa sinkoilla. Tällä kertaa sinkoilua ja sipsutusta oli luvassa oikein huolella. Vipsu sinkoili ja hyppi pystyyn. Aluksi ihan pikku loikkia, mutta lopuksi ihan kunnioitettavia, typerän suuren riskin loikkia. Tytti ei ilmeestä päätellen nauttinut tilanteesta juurikaan Vipsua enempää.
Tytti alas selästä ja sinkoileva liha juoksutusliinan päähän, kaikkien osallistujien turvallisuuden nimissä. Siitähän se hevonen riemastui. Vipsu päästeli juoksutusliinan sallimissa rajoissa niin paljon kuin jaloista lähti. Ja kuinkas sitten kävikään? Vipsu kompastui jalkoihinsa ja veti polvet edellä naamalleen peltoon. Vahingot: Pellossa jättimäinen kraateri, joka tullee herättämään kysymyksiä muodostumisensa alkuperästä niille, jotka eivät ole tätä lukeneet. Ei muuta.
On täysin uskomatonta, että hevonen voi heittää kuperkeikan täydessä vauhdissa, nousta ylös, ravistella itsensä puhtaaksi ravasta ja jatkaa samaa kolhottamista kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toisaalta Vipsun ilmeessä oli havaittavissa ajatus: Voi nolo! Ehkä tuo jatkokolhotus oli psyykkinen keino pyyhkiä nolostus unohduksiin.
Aikansa sinkoiltuaan juoksutusliinassa Vipsu hikosi, muttei suinkaan rauhoittunut. Niinpä Vipsun kanssa käveltiin ympäri peltoa, juostiin ympyrällä eri kohdissa peltoa ja lopulta - Tytti takaisin selkään ja juostiin ympäri peltoa Tytti selässä, Jenny juoksutusliinan toisessa päässä.
Vipsu alkoi vihdoin rauhoittua ja se uskallettiin vapauttaa Tytti selässään samoilemaan pellolle. Nyt työskentely oli vihdoin jotensakin järkevällä pohjalla. Ravi oli rauhallista ja laukannostot kauniita, kuten laukkakin. Vihdoin näkemästään ja kokemastaan pääsivät kaikki osapuolet nauttimaan. Myös ja eritoten Vipsu!
 |
| Lopuksi viilentävä kävelylenkki ilman satulaa. |
Kaikella on kuitenkin hintansa. Tällä sekoilulla se onneksi oli parin tunnin kuivattelu, monen monta litimärkää kuivatusloimea, kirjaimellisesti läpimärkä satulahuopa ja läjä läpimärkää lampaankarvaa. Toivottavasti ne kuivuvat huomiseksi, sillä huomenna mennään maastoon...
Ei kommentteja