Myrskyn merkit

Ei menty maastoon ei. Puut kaatuilivat maanantaina siihen malliin, että olisi ollut aivan hullua lähteä riskeeraamaan paitsi kaikkien osallistujien henki ja fyysinen terveys, myös mielenterveys.

Kaikesta huolimatta myrsky sai vahinkoa aikaiseksi. Se repi tallin kattopellit, kaatoi puun Vipsun tarhasta (Vipsun ollessa tarhassa) ja repi aitalautoja irti. Jokin johdatus suojeli onneksi Vipsua, sillä vaikka kaikki vahingot ympäröivät Vipsua, kaatunut puu, kaatui pois päin ja pellitkin vain pitivät pelottavaa meteliä. Sittemmin Vipsu on hieman katsellut pari metristä männyn rankaa, joka tarhaa komistaa, mutta näyttäisi tyttö jo pahimmasta järkytyksestä toipuneen.

Tiistaina myrskyn piti olla ohi. Ja kun Jenny ja Tytti menivät tallille, myrskystä ei ollut tietoakaan. Ajatus oli, että Vipsu juoksutetaan sänkipellolla...Ja niin tuuli yltyi ja yltyi ja lopulta myrskysi taas. Vipsu oli kolmikosta ainoa, jota myrskyksi yltyvä tuuli ei tuntunut häiritsevän.

Juoksutuksen jälkeen Vipsu oli hiestä ja sateesta märkä, joten odotettavissa oli muutaman loimen mittainen kuivatus. Kun porukka oli takaisin tallissa, ei ollut enää puhettakaan, että ulos kannatti mennä. Ja sitten, tallin kattopellit irtosivat jälleen..Eivät tietenkään ne, jotka oli juuri saatu korjattua, vaan siitä vierestä..Vipsu hieman säikkyi tallissa, mutta Jennyä ja Tyttiä pelotti..Onneksi kello oli jo sen verran, että Jani saatiin apuun, tikkaille ja kattoa korjaamaan. Nyt katossa ammottaa enää yksi reikä.

Keskiviikkona myrskyt oli myrskytty, onneksi. Tytti ja Viba pääsivät vihdoin maastoon. Vipsu oli itse rauhallisuus. Toki temmossa löytyi, mutta käyntiä mentiin pitkin ohjin, ensimmäistä kertaa ikinä.