Yksi kevään perusjuttuja on totuttaa hevonen tuoreelle vihreälle. Vipsu ei kesäkuussa pääse vielä laitumelle laihdutuskuurinsa vuoksi, heinäkuussa katsotaan uudestaan. Mutta vihreällä käydään, porukalla ja hallitusti.
Siellä vihreän seassa on kuitenkin voikukkaa. Tuntuu, että sitä on aivan joka paikassa. Niinpä nurmella mennään melkoista siksakkia, kun etsitään niitä länttejä, joissa voikukan lehtiä olisi vähemmän. Toivotonta, mutta yritetään nyt kuitenkin.
Koska allergia oireet iskevät joinakin päivinä toisia rajummin, kokeilemme nyt antihistamiinin vaikutusta ongelmaan. Kortisoniin sekaannutaan vasta viimeisenä keinona.
Hevosten antihistamiinihoidosta on monta mielipidettä ja monta uskomusta. Minulle on ehditty jo kertoa, kuinka tehotonta ja turhaa se on. Minulle on myös toisaalta kerrottu, kuinka se on kuin joku jumalallinen pelastaja. Ja sitten on annettu realistinen näkemys. Kokeile.
Kokeilu alkoi tänään histecsillä. Ihan sillä ihmisten käsikauppatavaralla. Jos muutaman päivän kuuri osoittaa merkkejä paremmasta, hankitaan resepti ja muutama tuhat nappulaa. Mutta ensin näin, kuusi pilleriä aamulla ja kuusi illalla.
Ei kommentteja