Ihanuutta - taas tallilla. Parempi olisi jos pääsisi joka päivä, mutta tämäkin on jo parempaan suuntaan. Jenny kävi jalka kontrollissa ja lääkäri kielsi ratsastamisen ainakin kesäkuun loppuun asti. Kuten kaiken muunkin kivan. Saas nyt nähdä..
Vipsu näytti masentuneelta. Koko olemus oli jotenkin apaattinen. Vipsun silmissä oli mielenkiinnoton ja väsynyt katse. Huolestuin välittömästi. Lämpö normaali, ei suurempia kutinoita. Sieraimista valui hieman kirkasta nestettä. Allergiaa, muttei masennukseen asti. Katsellessani tallin muita hevosia, havaitsin outoa levottomuutta. Ehkä tallissa oli ollut jokin episodi, en tiedä. Ylimäärittelin taas asiaa.
Kuten aina, harjoitukset aloitettiin rata kiertämällä. Vipsu käveli lenkin jo viimeksi melko rauhallisesti ja rutiinilla. Ei siis ollut odotettavissa kummempia pomppuja? Vipsu laahusti hitaasti ja innottomasti mäen alas. Ensimmäisessä mutkassa ilme jo hieman kirkastui, mutta Vipsu oli yhä rauhallinen ja seurasi tyytyväisenä. Takasuoralla otettiin rauhallinen ravipätkä.
Rauhallisuus on usein hevosessa toivottu reaktio. Se voi olla tulosta tottumuksesta ja luottamuksesta. Nyt siinä oli innoton vivahde, joka huolestutti yhä. Tallin pihalla vastaan tuli viime kesäinen varsa, jota opetettiin kulkemaan talutettuna kuolaimet suussa. Varsa pompahteli ja hämmentyi Vipsusta. Vipsu ei korvaansa lotkauttanut. Vipsu käyttäytyi, kuten hevosen ihmisten maailmassa kuuluu. Ja silti on vaikea olla tyytyväinen. Silmissä kuitenkin kirkastui, se oli hyvä.
Radalta marssittiin kentälle juoksuttamaan Vipsua lisää. Jotta harjoituksessa olisi pientä vaihtelua, ympyrälle laitettiin yksi puomi. Paitsi vaihtelua, puomi oli myös muistutus Vipsulle Vipsun jaloista. Seuraavassa kuvasarja Vipsun mielentilasta kentällä:
 |
| Kunhan hölläilen... |
 |
| Ei kyllä mä mielummin sittenkin laukkailen... |
 |
| ..ja jos vähän kiihdyttelen.. |
 |
| ..pompahtelen.. |
 |
| ..JIHAA, ja pukittelen.. |
 |
| Tai sitten vaan laukkailen.. |
 |
| Katsokaa, kun mä lähestyn puomia vauhdissa.. |
 |
| Mutkat häiritsee kiihdyttämistä.. |
 |
| Muttei onneksi pomppimista.. |
 |
| Ja lähtee.. |
 |
| ..ja lähtee.. |
Vipsu ei kentällä paljon kysellyt, mitä askellajia tai tempoa häneltä odotettiin. Ravia mentiin kierros ja sitten pääasiallisesti laukattiin. Laukka oli yllättävän puhdasta. Vain kerran, pukkipomppukiihdytyssekoilun jälkitilanteessa, Vipsu laskeutui maankamaralle ristilaukkaan. Jos Vipsu ei pomppinut, Vipsu kiihdytti. Sitten Vipsu hidasti puomille ja kiihdytti taas puomin jälkeen täyteen laukkaan. Pari kierrosta maltettiin mennä kaunista, rytmikästä laukkaa. Muutaman kerran näimme myös ravurin, jollainen Vipsu syvimmältä olemukseltaan on. Silloin mentiin kovaa.
Jenny päivitteli touhua kentän laidalla. Eikö hevonen tajua, ettei sen selkä kestä. No ei tajua. Aluksi Vipsun liikkeet olivat selvästi epäpuhtaat, mutta revittelyn jälkeen jo paljon paremmat. Sääli vain, että tämä on täysin väärä tapa korjata lihashuollon puutteita. Sopii toivoa, että revittelyn jäljiltä tilanne ei pahentunut. Toisaalta, joskus ne paineetkin on purettava. Olosuhteet ovat mitkä ovat ja tasaisempaan menoon ei juuri nyt ole mahdollisuutta. Tilanne kuitenkin parantunee samaan tahtiin Jennyn jalan kanssa.
Koska Vipsu ei vingahdellut, se ei ollut täysin iloinen oloonsa ja sen ryntäilyssä oli havaittavissa selkeä provokatiivinen vivahde: Minkäs teette jos lähden menee. Sellaista teinimäistä uhmakkuutta. Se ei ole ollenkaan tyypillistä Vipsulle. Mutta sitä tapahtuu maisemanvaihdosten tai muiden suurten muutosten yhteydessä. Kun Vipsulta sitten pyysi jotain, se kuitenkin teki, mitä pyydettiin. Vipsun annettiin juosta itsensä alkavaan hikeen ja sitten ruvettiin "kyselemään" rauhallista ravia ja lopulta käyntiä. Hyvin pian Vipsu venyttikin itsensä pitkälle eteen ja alas, tempo rytmittyi ja hidastui. Alkoi kuulua pärskähdyksiä. Vipsu rentoutui.
 |
| Rentoutuminen ravissa johti rauhalliseen käyntiin. |
 |
| Revittelyn jälkeen jälkiviilennys oli tavallistakin tärkeämmässä roolissa. Niinpä kävelimme lopuksi enemmän kuin yleensä. |
Lopuksi kenttä siivottiin porukalla. Puomi tuotiin kentälle porukalla, se viedään pois porukalla.
Yksi ainainen inhokkini on harjoitusten jälkeinen kiire pois tallilta. Se on inhimillistä, mutta jos suinkin aikaa on, kannattaa hevonen harjata kunnolla nimenomaan treenin jälkeen. Rapsuttelua unohtamatta, toimii mitä parhaimpana palkintona.
Ei kommentteja