Nyppii..

Edellis kerran pomppimisten jäljiltä seuraavana päivänä oli vuorossa palauttava treeni. Eli kevyttä veryttelyä käynnissä ja ehkä ravipätkä radalla. Jotta Vipsu ei oppisi kiihdyttämään aina samassa kohtaa, ravipätkä on aloitettu joka kerta aikaisemmin tai myöhemmin kuin viimeksi. Tällä kertaa mentiin kokonaan erisuuntaan eli vastakarvaan.

Pienikin muutos rutiinissa (esimerkiksi suunnanmuutos) antaa Vipsulle tekosyyn niin tahtoessaan riekkua. Viime aikaisten esitysten perusteella luulen, että Vipsulla saattaa olla jakautunut persoonallisuus. Niin eloisa, mutta samalla rauhallinen se nyt oli. Masennus ei ollut silmiinpistävä, mutta halukkuudesta huolimatta hevonen oli rento. Niinpä kierros köpöteltiin ilman kummempia kiihdytyksiä, mielen tai askeleiden.

Jenny oli suunnitellut jälkikäsittelyksi harjan huoltoa, nyppiminen ja pesu. Korvien takaa oli edetty noin viisi senttiä ja Jennyn käsivarret kiljuivat tuskissaan. Aikaakin oli kulunut suhteettoman paljon siihen nähden, miten liukuhihnalta kyseinen toimenpide Jennyn käsissä yleensä käy. Mutta ei voi pistää Jennyn jalan syyksi. Eikä voimattomien käsien. Sitä tukkaa vaan on niin perhanasti, ettei päivä eikä kaksikaan riitä, että se saadaan ojennukseen. Näin ollen operaatio jatkuu pienissä pätkissä kaikilla tulevilla talleilu kerroilla ja halukkaat harjoittelijat ovat tervetulleita kokeilemaan. Harmistus tämä oli lähinnä siksi, että harja oli tarkoitus pestä. Sekin jää toiseen kertaan.

Seuraavalla kerralla pakataan Vipsun kärryt pakettiautoon ja laitetaan aluille taas uusi vaihe Vipsun treeniohjelmistossa - ainakin toivottavasti. Ei uskalla nuolaista ennenkuin tipahtaa.

Tänään Ville opiskeli Jennyn johdolla taivutusten teoriaa. Avo, sulku ja siksak. Viimeinen lähinnä Villen käsitys ja mielentila.

-J