Rattailla

Toissa päivänä Vipsu oli paras ikinä. Niin ainakin ymmärsin, kun Vipsun reissuvihkoa selailin. Harjoitukset kentällä olivat sujuneet loistavasti ja Jenna oli tyytyväinen paitsi itseensä myös Vipsuun. Hyvä te! Sitten tuli lauantai ja edellisen päivän paras fiilis oli tämän päivän paska fiilis. Vipsu oli levoton eikä ratsastamisesta tullut mitään. Keskittyminen oli paitsi kateissa myös karannut kauas.

Lauantain koheltamisen valossa ajolle lähtö sunnuntaina ei kuulostanut parhaalta idealta. Kun Vipsu haettiin tarhasta valjastettavaksi, huomattiin hyvin äkkiä, että mielenliikkeet olivat vielä eilisen tasolla. Vipsu kiersi karsinaansa, hirnui ja huusi. Ville lähti pienelle lenkille Vipsun kanssa.

Kävelylenkki radalla oli levotonta tappelua ihan viime metreille asti, mutta pahin terä tuntui jääneen taakse. Kokemattomien valjastaminen kuitenkin kesti ja Vipsu ehti hermostua uudestaan. Nopeasti remmit kiinni, kärry perään ja ajurit rattaille. Ville pääsi nyt ensi kertaa Vipsun kyytiin.

Vipsu marssi reippaita askelia radalle. Turvavarusteena viimeksi ollut liina jätettiin nyt pois. Ensimmäiseen mäkeen Vipsu alkoi sipsuttaa. Ensimmäinen kierros mentiin kuitenkin hallitussa käynnissä. Välillä Vipsu kokeili, josko voisi sittenkin vähän juosta. Käyntireippailun jälkeen kokeiltiin ravia. Aluksi meno näytti melkoisen reippaalta sivusta seuraajan silmiin. Kärryiltä määrättiin tahti, mutta hevosessa sykki räjähtävä tarve rynnätä eteenpäin. Vipsu ei kuitenkaan yrittänyt kuin kerran ja se jäi yritykseksi. Muutoin ravi oli reipasta, mutta rentoutui joka kierroksella. Lopuksi käynti oli rentoa, ohjat pitkänä, hevonen tyytyväisenä ja täydellisen hikisenä.

Lenkin jälkeen Vipsu sai kovasti kehuja. Edellis kerran epäluuloisuus oli tiessään. Vipsu keskittyi ja nautti. Aluksi liike oli jännittynyttä, Vipsu kulki voimakkaasti kierossa. Loppua kohti koko hevonen rentoutui ja suoristui. Satun (tallimme omistaja ja Vipsun ohjastaja kuvassa) jälkipyykki oli rohkaisevaa. Ehkä rentous ja rutiini voisi vielä löytyä tässäkin hommassa.

Vipsu hikosi niin, että odotettavissa olisi melkoinen painon pudotus ja kunnon nousu. Se on ollut tavoitteemmekin. Nyt jos Vipsua ei tänä kesänä astutetakkaan, on tässä sille tekemistä ja miettimistä. Kaikessa positiivisessa on kuitenkin kääntöpuolensa. Tässä kohtaa se on satulan kohtalo.

Vipsulle oli aikanaan hyvin haasteellista löytää istuva ja hyvä satula. Pitkään ratsastettiin rungottomalla hööksin satulalla. Se oli todella mukava takapuolelle, mutta pyöri ikävästi Vipsun ympärillä. Pitkällisen etsinnän tuloksena satulaksi valikoitui Cliff Barnsbyn estepainotteinen yleissatula. Budjetti ylittyi siinä kohtaa reippaasti. Nyt edessä on väistämättä jossain vaiheessa uusi satula. Uudella treenitahdilla selkä muuttuu nopeasti. Lihakset kehittyvät ja ylimääräinen läski sulaa pois. Voi päänsärky. Ja rahanmeno. Jenny ei ole 300 päivän päätyttyä saanut rahaa mistään ja sairaslomaa on kuukausi tolkulla edessä. Onnea meille. Mutta jos ongelmat tasoittuvat tälle tasolle niin paha on valittaa.

-J