Vipsu alkoi protestoida suojia käytännössä heti. Nosti jalan ilmaan ja kaatui. Kunhan ei tarvinut suojia pitää. Kuitenkin toinen jalka lyö toiseen sen verran, että suojille selvä tarve oli.
Toisessa korvassa kuulin, kuinka minun olisi pitänyt vaan pitää suojat takasissa. "Hienohelma kiukuttelee, suojat vaan jalkaan niin oppii olemaan". Se tavallinen mantra. Tiesin, ettei Vipsu kiukuttele turhaan, kuten harva hevonen. Ajattelin, että vanhat ruvet nipistelivät suojan alla. Annoin äänen livahtaa liian syvälle ja pakotin hevosen pitämään sitä yhtä suojaa siinä huonommassa, iskut vastaanottavassa, jalassa.
Siihen samaiseen jalkaan ilmestyi jokin tovi sitten "hokin painama". Mielestäni se oli hassussa kohdassa ollakseen hevosen hokilla itselleen aiheuttama. Hyväksyin selityksen, koska julmu kieltämättä näytti hokin tekeleeltä. Haava hoidettiin.
Tänään tiedän, minkä tiesin ehkä jo silloin, mutta kieltäydyin näkemästä. Haava on suojan aiheuttama.
 |
| Tänään lenkin jälkeen jalka näytti tältä. |
Tänään vedettiin hiukan pidempi, meille tosin laajemmassa mittakaavassa melko normaalin mittainen, lenkki. Vipsu ei vastustellut. Hölkötteli tyytyväisenä ja jopa puhtaasti. Kovaa ei menty, enimmäkseen käveltiin. Yleensä Vipsu pompottaa pienemmästäkin häiriötekijästä. Siksi olin kuin puulla päähän lyöty, kun suoja lähti jalasta. Suojakin oli veressä. Veri vuohiskarvoissa jäi suojan ja sen samperin läpän alle piiloon. Itsesyytökset ovat hurjalla tasolla. Taas kerran.
Kun tutkimme suojaa tarkemmin, ei jäänyt epäselväksi, että suoja oli syyllinen. Vaikka muovivahvikkeen ja jalan välissä on neopreeni, se ei riitä. Muovivahvikkeen reuna on viiltävä, kun liike on sen suuntaisesti. Suojien käyttö loppui tältä erää tähän.
Kun haava jonain päivänä toivottavasti paranee, siirrymme suosiolla putseihin ja pinteleihin. Tai hankimme täydellisen erilaiset suojat. Vaikka ratsastukseen tarkoitetut. Niissä tuntuu muovivahvikkeet olevan huomattavasti pehmeämpi/pyöreämpi reunaisia.
Jos suojakatastrofi unohdetaan niin meni tosi kivasti. Harjoiteltiin pysähtymistä lenkin eri vaiheissa. Kun malttoi seistä paikallaan, sai palkinnon. Vipsu hoksasi homman nopeasti, muttei tule pysähtymään ilman herkkuja...ehkä ikinä. Eikä edes herkkujen kanssa, ainakaan joka kerta. Koska odotukset oli nolla niin kuusi kymmenestä on ihan hyvä tulos.
Lenkin kesto 1 tunti 10 minuuttia. Matka 10km.
- J
Ehkä jotkut lampaankarvasuojat? Ovat tietysti ratsupuolelta ja melko hinnakkat, mut jos eivät sitten hiertäisi...
VastaaPoistaMä käytän aika paljon ravureilla ratsujen suojia kotioloissa, ja hiitillä/raveissa vain ravisuojia. Herkkähipiäiselle voi myös kääriä pintelin suojan alle. Aidot lampaankarvasuojat ovat hinnakkaat, mutta tekokarvalla varustetut on huomattavasti edullisempia. Omani taitavat olla Hööksiltä ostetut.
VastaaPoistaMeilläkin oli aiemmin ratsupuolen suojat takasissa, mutta ne pyörähtivät aina ympäri. Siksi lähdettiin tälle ravisuojalinjalle...Ja taas mennään bumerangina takaisin =) Että ottaa päähän!
VastaaPoistaHinnakkaat ne olivat nuokin suojat, että sinänsä tässä kohtaa taitaa olla ihan sama, kunhan jalat olisi turvassa. Konkurssiin tai taloudelliseen rappioon tämä harrastus johtaa ennemmin tai myöhemmin =)
Voi ei. :( Meillä pienimuotoisemmin verinahalle vei ratsupuolen kalliit lampaankarvasuojat. Selmakin mennä pätisteli ihan tyytyväisenä ja järkytys oli suuri tunnin jälkeen! :O Ihan veressä niin lampaan karvat kuin koipikin. Lyhyet vuohiset kun on, niin on kyllä hankalaa. Suomenhevosilla on se juttu millä sodassakin pärjättiin: hommat tehdään loppuun vaikka suolet pellolla.. Ihan kiva, mutta vois kuitenkin pikkasen ees vinkata jos johonkin koskee. >.<
VastaaPoistaKamalaa! Ja niinpä!
PoistaAi kamala!
VastaaPoista