Näyttely

Reissu oli miltei totaalinen katastrofi. Allekirjoittaneen päässä muhineista kauhukuvista turhan moni toteutui. Itsesyytöksiä on vaikea välttää ja vastuun otan kaikesta itse. Siltikin päälimmäisenä on onni siitä, että ainoa asetettu tavoite saavutettiin. Vipsu on nyt kantakirjatamma.

Kun yhtenä kauniina päivänä saan sen virallisen kantakirjauskuvan ja -lausunnon, teen aiheesta astetta virallisemman postauksen, mutta tässä tulee nyt tilitysluontoinen avautuminen:

Valmistautuminen sujui suht suunnitellusti. Viimeiselle kolmelle päivälle ennen näyttelyä oli ajateltu 1. rauhallinen, 2. reipas ja 3. pitkäkestoinen lenkki, yksi jokaiselle päivälle. Suunnitelma kusahti hieman, kun Vipsun mielestä rauhallinen eteneminen oli yliarvostettua. Seuraavan päivän reipas lenkki sujui suht suunnitellusti. Pitkäkestoinen lenkki oli sekin lopulta hikilenkki, vaikka pointti oli välttää hikoilemista kaikin mahdollisin tavoin, sillä hevonen oli aikataulullisista syistä jouduttu pesemään jo hikilenkin jälkeen. No, nyt se semi pestiin uudelleen, vaikka aikaa ei olisi ollut.

..Pellolla pitkäkestoisesti..

Näyttelyaamuna oltiin mukavasti aikataulussa. Näyttelypaikallekkin saavuttiin jo kauan ennen ensimmäistä toimihenkilöä. Vipsu oli arvosteltavista ensimmäinen. Ajokoe oli merkitty alkavaksi 8.30, mutta ensimmäinen tuomari saatiin rattaille vasta vartin yli yhdeksän. Tässä kohtaa hevosta oli verrytelty jo tunti. Verryttely olisi tietysti voinut olla käyntipainoitteinen, mutta raviradalla oli kymmenisen hevosta hiitillä ja kilpailuviettinen Vipsu halusi hiillostaa nuorempiaan.

Soimaan itseäni. Olisi pitänyt ymmärtää tuoda hevonen radalta pois ja laittaa vaikka traileriin seisomaan tai talutella piha-alueella. Kysyin toimitsijoilta useaan otteeseen, milloin ajokoe alkaa ja vastaus oli koko ajan "ihan justiinsa" tai "ihan kohta". Kun ensimmäinen tuomari sitten vihdoin saatiin kärryille, kaikki vaikutti sujuvan hyvin. Toimitsijat ja tuomariston muut jäsenet kuulostivat vakuuttuneilta: "Hienosti juoksee!". Toinen ajokeen tuomareista ei ollut vieläkään paikalla, joten odottelu sai jatkua. Tässä kohtaa Vipsu oli juossut jo puolitoista tuntia.

Sen, että ehdimme saada Vipsun takaisin trailerin tykö ja irti kärryistä, puuttuva tuomari saapui. Releet takaisin niskaan ja tyytymätön, loppuun väsytetty hevonen takaisin radalle. Kun tuomari saatiin kärryille, toimitsijat ja muut tuomarit poistuivat paikalta. Tavallaan onneksi. Näky ei tehnyt oikeutta Vipsulle. En moiti tuomaria, mutta surkuttelen hevosen totaalista loppuun palamista. Tuomari ei tietenkään voinut tietää, että hevonen oli juoksutettu jo loppuun.

Kun tuomari toi hevosen siihen radan varteen ja hyppäsi pois kärryiltä, katastrofi tapahtui. Ville lähti tuomaria ja kärryjä kohti hypätäkseen kyytiin. Minä olin suupielessä kiinni. Takaa tuli kolme hiitillä ollutta hevosta. Kun ne suhauttivat Vipsusta ohi, Vipsu ei kestänyt enää. Se hyppäsi pystyyn, hyppäsi sivulle ja tönäisi minut lopulta metrien päähän ojan penkalle. Polvi vääntyi ja minä olin pelistä pois. Lopulta Ville roikkui kärryissä, tuomari ohjissa ja hevonen sinkoili. Pitelin polveani, teki mieli itkeä ja teki mieli huutaa. Olin varma, että nyt tuli hylkäys.

Ville pääsi kuin pääsikin kärryille ja vauhkoontunut hevonen hyppi tasajalkaa pois radalta. Tuomari jäi keräilemään allekirjoittaneen penkereeltä. Kun lopulta pääsin takaisin trailerin kupeeseen, riisuimme hevosen varusteista ja pettymystä niellen lähdimme mittaukseen. Mittaus sujui hyvin. Vipsu oli hieman levoton, mutta antoi mittamiehen suorittaa työnsä rauhassa.

• Säkä 158cm
• Lautaskorkeus 153cm
• Vartalon pituus 165cm
• Rinnan leveys 45cm
• Rinnan ympärys 191cm 
• Etusäären ympärys 19,5cm
• Kuntoluokka 4+ (Tämä herätti hieman keskustelua, kun toimitsijat miettivät, ettei hevonen näytä yhtä lihavalta kuin tuntuu käteen. Tätä pidettiin kuitenkin rotutyypillisenä.)

Mittauksen jälkeen saimme hetken hengähdystauon ennen yksilöarvostelua. Tauko oli kuitenkin riittämätön, sillä Vipsu oli edelleen tilassa, kun sitä pyydettiin kävelemään edes takaisin. "Minähän en kävele!", ajatteli Vipsu. Eikä se sitten kävellyt. Ainakaan mielellään. Vipsun pitkä ja erittäin kaunis käynti jäi näin tuomareilta näkemättä. 

Käynnin jälkeen Vipsun tuli esittää vielä kaunis ravinsa. Hevonen ampui suoritukseen kuin tykin suusta. Vauhtiin ampaissut hevonen taklasi esittäjänsä ja veti oma-aloitteisen kunniakierroksen leikkikenttäalueen kautta. Yksi tuomareista naurahti. Tuomaristoa kohti juostiin jo paremmin. Kun tätä koheltamista katsoi, ei olisi uskonut, että on harjoiteltu niinkin paljon kuin harjoittelimme. Ei olisi uskonut, että hevonen voi toimia vammaisen terapiaratsuna ja, että se on oikeasti hirmu mukava ja helppokin hevonen. Yksi tuomareista totesi toiselle myöhemmin saapuneelle, "Me nähtiin se silloin heti aamulla, sinä et!" Kenties tuomaristo ei ollut lopputuloksesta yksimielinen.

• Liikkeet 7
• Luonne 7

Itse olen äärimmäisen pettynyt liikearvosanaan. Se ei tee oikeutta Vipsulle. Se vastaa sen hetken esityksen keskiarvoa eikä sille tietenkään mitään voi. Oma moka.

Luonnepisteisiin ei voi kuin olla tyytyväinen. Odotin huonompaa arvosanaa. Sen verran hirveää katsottavaa hevoseni jatkuva protestointi toisesta ajokokeesta aina näyttelyn loppuun saakka oli. Yksi tuomareista kuitenkin lohdutti minua: "Parhaat periyttäjätammat ovat juuri tuollaisia, temperamenttisia ja raivostuttavia!" Toinen tuomari yritti myydä minulle hevosen.

• Runko 9
• Jalka-asennot 7
• Jalkojen terveys 7
• Kaviot 7

Runkopisteet oli hienoinen, mutta lohduttava yllätys. Kavioista osasimmekin odottaa heikompaa arvosanaa. Jalka-asennoissa etusten ulkokierteisyys näkyi. Jalkaterveys tuntui painottuvan vasemman takasen turvotteluun, josta olen aiemmin maininnutkin, sillä tuomarit totesivat jalkojen kestäneen raviuran erinomaisesti.

Vipsun ennätys oikeutti Vipsun kantakirjauksessa III-palkintoon.

- J